2. Aik. 22, 1. Tim. 4

2 Aik. 22

Messiaan oli määrä syntyä Juudan sukulinjasta (2. Sam.7:12-16). Taas liippasi läheltä, että tämä sukulinja olisi katkennut. Koko Juudan kuningassuku tuhottiin – paitsi Jooas, joka laitettiin vuosiksi piiloon ja suku sai jatkua. Kun pelastushistoriaa lukee, niin aika monta kertaa vihollinen on yrittänyt saada sukulinjan katkeamaan, mutta aina se jälkeläinen livahtaa turvaan jostain välistä. Lopulta Jumalan lupaus toteutuu Jeesuksessa.

1 Tim. 4

Paavali moittii niitä, jotka ovat kieltäneet nauttimasta Jumalan luomista asioista. Usein uskonnollisuus saa tällaisia gnostilaisia piirteitä: Tämä luomakunta ja materia on pahaa ja vain korkeampi hengellinen todellisuus on hyvää. Vaikka elämmekin langenneessa maailmassa, niin Raamattu ei opeta näin.

Luomisessa Jumala sanoi luomakunnan eri osa-alueista hyviksi. Lankeemuksessa pahuus luikerteli hyvään luomakuntaan ja se meni monella tavalla rikki. Tämä vääristi ja veti vinoon Jumalan luomia hyviä asioita. Kuitenkin itse luomistyö on hyvä.

”Kaikki, minkä Jumala on luonut, on hyvää, eikä siitä tarvitse hylätä mitään, kun se otetaan kiittäen vastaan. Jumalan sana ja rukous pyhittävät sen.” (1. Tim. 4:4-5)

Mitä tarkoittaa ”Jumalan sana ja rukous pyhittävät sen”?

Koska elämme vinoon menneessä langenneessa maailmassa, tarvitsemme välineet, joiden avulla voimme tarkastella, mikä on minkäkin luodun asian alkuperäinen hyvä tarkoitus ja käyttötapa. Näinä kalibroinnin välineinä toimii Jumalan sana ja rukous. Voisiko ”pyhittäminen” tarkoittaa juuri tätä  vinosta  suoraksi oikaisevaa Jumalan työtä meissä. Kun peilaamme elämäämme Raamatun kanssa rukoillen, voi Pyhä Henki suoristaa (pyhittää) elämäämme siihen alkuperäiseen hyvään tarkoitukseen. Jos taas meillä ei ole näitä välineitä käytössämme, alamme automaattisesti mennä vinoon.

Jeesus tuli lunastamaan ja korjaamaan sen, mikä lankeemuksessa meni rikki ja vinoon. Voimme hänen kanssaan kiittäen nauttia Jumalan hyvistä luomistöistä.

Topi