Jos olet lähdössä sotaan, onko parempi, että sinulla on kolme- vai neljäsataatuhatta soturia? Oikea vastaus on kolmesataatuhatta. Tämän päivän tekstissä sotureiden lukumäärä ei ollut oleellinen vaan se, onko Jumala heidän kanssaan. Se oli ratkaiseva tekijä.
Tässä kysymyksessä Amasja toimi uskossa ja menestyi. Ikävä kyllä voiton jälkeen hän sortui palvelemaan muita jumalia. Jumalan siunaus ja suojelus väistyivät hänen päältään.
On kaunista, kun usko siirtyy sukupolvelta toiselle. Timoteuksen äiti ja isoäiti olivat myös uskovia (Jae 5). Tämä on ihanteellinen tilanne. Näin sen olisi hyvä mennä. Miten näin voisi tapahtua meidänkin perheissämme? Toki tämä on moniulotteinen asia, johon vaikuttavat monet tekijät. Vanhemmat ovat tässä keskeisessä roolissa.
Lähetyskäsky neuvoo meille, että opetuslapseuttaminen tehdään kastamalla ja ”opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää.” (Matt. 28:20) Aikamoinen tehtävä! Ainakin itse koen vajavausuutta tässä. Ajattelen, että lasten opetuslapseuttaminen ei ole ensisijaisesti teknistä tiedon siirtämistä, vaan enemmän uskon ja Jumalaan luottamisen esimerkkinä olemista.
Kukaan ei pysty tähän yksin. Siksi tarvitsemme seurakuntaa, jossa sanonnan mukaan ”koko kylä kasvattaa” lapsia Jeesuksen tuntemiseen. Meidän perheelle yksi merkittävä asia Jyväskylään muutossa oli se, että täällä on KohtaamisPaikka, jossa tämä lasten hengellinen kasvu otetaan vakavasti. Sekä me, että lapsemme saivat hyvän seurakuntayhteyden. Tästä minulla on valtavan kiitollinen mieli.
Lopulta emme voi kenellekään, edes lapsillemme, antaa uskoa lusikalla suuhun. Uskon synnyttää Pyhä Henki. Hänen työnsä ja Jumalan armon varassa olemme tässäkin asiassa.
Topi