Jaakobin kirjeen toisessa luvussa oleva kohta uskosta ja teoista on ymmärtääkseni aina herättänyt huomiota ja monenlaista keskustelua, mikä niiden merkitys ja suhde on (jakeet 14-26). Tässä voisi varmaankin pohtia asiaa monelta kantilta, mihin minulla ei kuitenkaan ymmärrys ja koulutus riitä.
Itse ajattelen yksinkertaisesti niin, että elävä, Pyhän Hengen vaikuttama usko ei voi olla vaikuttamatta ihmisen asenteisiin, arvoihin ja toimintaan. Tässä kohtaa tulee mieleeni Paavalin ensimmäisen Tessalonikalaiskirjeen alku (1. Tess. 1:3), jossa tämä ajatus kiteytyy hyvin: ”Jumalan ja Isämme edessä muistelemme, kuinka usko on saanut teidät toimimaan ja rakkaus näkemään vaivaa ja kuinka kärsivällisesti te panette toivonne Herraamme Jeesukseen Kristukseen.”
Jumala on tarkoittanut niin, että olemme hänen käsiään ja jalkojaan tässä maailmassa (Ef. 2:8-10). Tätä ei mielestäni pidä kuitenkaan ymmärtää vaatimuksena vaan Jumalan työnä, jonka hän tekee meissä ja meidän kauttamme, kun luemme Raamattua, rukoilemme ja olemme uskovien yhteydessä.
Pekka