Kuinka pitkälle taaksepäin tunnet omaa sukupuuta? Kuinka monen sukupolven sukulaisia olet saanut oppia elämäsi varrella tuntemaan? Usein mietimme, mitä kaikkea olemme perineet aiemmilta sukupolvilta itseemme. Mitä kaikkea suvussamme kulkee sukupolvelta toiselle, hyvää ja ei niin hyvää. Kovin pitkälle emme sinnikkäälläkään sukututkimuksella pääse.
Joh. 1:12 ”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen.”
Tämähän on aivan mieletöntä. Minä voin sanoa kuuluvani maailman ensimmäiseen sukupuuhun ja voin sanoa tuntevani Isän, josta koko suku alkaa – ja Hänen Poikansa. Vielä ihmeellisempää on se, mitä kaikkea tässä suvussa ihan kaikille perillisille periytyy. Kuvittele, että ensin suurimpana on Isä – sitten Isässä on Poika – ja sitten Isässä ja Pojassa on meille annettu puolustaja, Pyhä Henki – ja sitten Isässä, Pojassa ja Pyhässä Hengessä olemmekin jo me. Minä kuvittelen tämän sellaiseksi sisäkkäin meneväksi sarjaksi, jossa minä saan olla kaiken tämän kolminaisuuden sisällä, vaikka ihan pienenä, mutta omistaen tämän koko identiteetin.
Tässä yhteydessä on turvallista elää ja olla ja sitä kannattaa hoitaa. Onneksi tämä ei ole vain minun varassani, vaan Jeesus itse rukoilee minunkin puolestani. Hän rukoilee meille hänen seuraajilleen keskinäistä yhteyttä, sekä sitä, että Isä varjelisi meidät pahalta, ja että Isän sanat saisivat pyhittää meidät.
Ihan yhtälailla meidän on tärkeää hoitaa yhteyksiä ja olla yhtä myös maallisen perheemme ja sukumme kanssa. On etuoikeus rukoilla oman perheen ja suvun puolesta. Toivottavasti voimme osaltamme jakaa siunausta eteenpäin
Anna-Mari