”Sinä siis kuitenkin olet kuningas?” Pilatus sanoi. Jeesus vastasi: ”Itse sinä sanot, että olen kuningas. Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten tullut tähän maailmaan, että todistaisin totuuden puolesta. Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minua.”
Jeesus myönsi olevansa kuningas, mutta ei tämän maailman kuningas. Hän kertoi, että tämän maailman kuninkaiden alamaiset taistelevat kuninkaansa puolesta. Millaista kuninkuutta Jeesus osoittaa tässä Johanneksen evankeliumin luvussa?
- Hän on kuningas, joka kohtaa henkilökohtaisesti. ”Tässä minä olen.” Hän ei puhunut ja toiminut muiden välityksellä, vaan itse kasvotusten. Ei neuvonantajien (tai opetuslasten) välityksellä, vaan ihan itse.
- Hänellä ei ole ympärillään palveluskuntaa. Luvun muilla valtaa pitävillä oli ympärillä vartijoita, sotilaita ja palvelijoita. Jeesus oli juuri opettanut omille opetuslapsilleen, että ollakseen suuri, kannattaa itse palvella. Jeesus oli tullut palvelemaan eikä palveltavaksi. Hän kohtasi kipeimmän hetken yksin ja pyysi seuraajiaan laittamaan senkin ainoan miekan tuppeen.
- Hän puolustaa seuraajiaan ja toimii rauhanvälittäjänä. Jeesus suojeli omiaan ja heidän elämäänsä. Hän pyysi ensimmäiseksi, että hänen seuraajansa saisivat lähteä turvassa pois paikalta joutumatta vaaraan ja väkivallan kohteeksi. Hän ei halunnut, että hänen alamaiset puolustavat häntä väkivallalla.
- Hän pitää sanansa ja lupauksensa. Hän on luvannut olla ja on kuuliainen ja nöyrä Isäänsä kohtaan. ”Kun Isä on tämän maljan minulle antanut, enkö minä joisi sitä?” On hän siis myös tavattoman rohkea.
- Hän puhuu harkiten. Jeesus ei selittele. Hän puhuu puhtaita sanoja ja vain totta. Hän haastaa kuulijaansa ajattelemaan itse tekemällä hänelle kysymyksiä.
- Hänen kaikki toimensa sietävät päivänvaloa. Hän on toiminut koko ajan julkisesti ja avoimesti. Hänellä ei ole salaisuuksia, eikä hän ole puhunut mitään suljetuissa kabineteissa.
TOTUUS – mitähän sekin mahtaa olla? Kysyi Pilatus Jeesusta kuultuaan. Sitä on hyvä itsekin pohtia.
Anna-Mari