Ilm.4 (2020 käännös)
No niin, tällä viikolla sitten jobia ja ilmestyskirjaa. Tässäpä kirjoitushaastetta kerrakseen 🙂
Tiedän että tämä on monelle teistä lukijoistakin haastavaa. Jospa uudesta (vuoden 2020) käännöksestä
innoitusta näiden lukemiseen. Lisäsin linkit ja käytän sitä omien kommenttien pohjana.
Jobin kirja: Elifasin puheessa on monta oleellista ja tärkeää kohtaa. Mutta tuo puhe on… puhe 🙂 Sitä kelpaa kertoa yhdelle ihmiselle tai isolle väkijoukolle. Sen sanoma osuu niin rikkaaseen, köyhään, terveeseen, sairaaseen, nuoreen, vanhaan…jne.
Mutta kun elämä kolhii, niin kaipaako ihminen siinä tilanteessa puheita? Tuskinpa. Vierellä kulkemista, myötä elämistä, huolenpitoa, toisesta välittämistä ja kuuntelua sen sijaan.
Päivän pohdintana: Miten kohdata kärsivä ihminen?
Ilmestyskirja: Ikuisuus. Olen tainnut siitä aiemminkin kirjoittaa mutta mielestäni ikuisuus on jotain ajan tuolla puolen. Jos näin aikaan sidottuina olentoina pääsemme katsomaan jotain ajan toisella puolella tapahtuvaa, niin meidän aikakäsityksessä se näyttää no.. ikuisuudelle. Miettikääpä sitä 🙂
Ilmestyskirja: taivaalliset olennot. Tämän kuvauksen mukaan nuo olennot puhuvat. Ja se mitä tuosta tekstistä tulkitsen niin voidaan sanoa että nuo olennot kykenevät ajatteluun. Ja kuvauksien perusteella kyseessä on jotain muuta kuin ihminen. Olennot eroavat ihmistä ja toisistaan.
Kun katselee yötaivaalle ja näkee tähtien paljouden niin se pistää miettimään… esimerkiksi tätä kohtaa raamatusta 🙂
–Tomppa