Job haluaisi päästä Jumalan luokse kertomaan asiansa. “Kunpa tietäisin, mistä hänet voin löytää ja miten pääsen sinne, missä hän asuu!” Job 23:3 Hänellä on jano kohdata Jumala, hän kertoo uskostaan, että Jumala kyllä kuuntelisi häntä. “Käräjöisikö hän kanssani valtiaan voimalla? Ei, hän kuuntelisi minua.” Job 23:6 Hän ei halua vaieta, vaikka pimeys onkin hänen ympärillään, eikä hän näe Jumalaa. “Mutta pimeyskään ei saa minua vaikenemaan, ei, vaikka se peittää edestäni kaiken.” Job 23:17 Tätä voisi kutsua Jobin uskon rukoukseksi, huudoksi Jumalan puoleen pimeyden keskellä.
Jobin toive päästä Jumalan eteen on toteutunut Kristuksessa. Me olemme hänessä uudestisyntyneinä ylhäältä. Hänessä voimme olla Jumalan edessä ja esittää asiamme. Jobin sanat kertovat uskosta Jumalaan, joka kuuntelee häntä, Jumalaan, joka armahtaa ja julistaa syyttömäksi. Pimeyskäön ei saa Jobia menettämään uskoaan Jumalaan, joka kuulee ja armahtaa. Ehkä Jobin sanoissa voi kuulla ylpeyttä, rohkeutta, mutta mihin rohkeus ja ylpeys perustuu? Perustuuko se Jobin omiin tekoihin vai siihen uskoon, että Jumala kuulee ja julistaa syyttömäksi? “Hänen sanansa käskyjä minä tottelen, minä pidän ne aina silmieni edessä.” Job 23:12 Jumalan sanaan luottaen voimme uskoa, että Jumala kuulee meitä pimeydenkin keskellä.
“Mikään ei enää ole kirouksen kahleissa. Kaupungissa on Jumalan ja Karitsan valtaistuin, ja kaikki palvelevat Jumalaa. He saavat nähdä hänen kasvonsa, ja heidän otsassaan on hänen nimensä. Yötä ei enää ole, eivätkä he tarvitse lampun tai auringon valoa, sillä Herra Jumala on heidän valonsa. He hallitsevat kuninkaina aina ja ikuisesti.” Joh. ilm.22:3-5 Tulevassa maailmassa ei vain olla, siellä ollaan kyllä läsnäolossa, mutta siellä myös hallitaan, Kuninkaina. Kirous on kadonnut ja valo on ikuista, lepo on aina läsnä, koska yötä ei tarvita. Väsymys ei vaivaa, eikä työn murheet. Ilo ja rauha on läsnä. “Jumalaton eläköön yhä jumalattomasti, saastainen rypeköön saastassaan, vanhurskas harjoittakoon vanhurskautta ja pyhä edetköön pyhyyden tiellä. »Minä tulen pian, ja tullessani minä tuon jokaiselle palkan, maksan kullekin hänen tekojensa mukaan. Henki ja morsian sanovat: »Tule!» Joka tämän kuulee, sanokoon: »Tule!» Joka on janoissaan, tulkoon. Joka haluaa, saa lahjaksi elämän vettä.” Joh. 22:11-12, 17 Jeesus, elämän lähde on aina läsnä, saamme häneltä virvoitusta matkallamme taivaaseen. Vanhurskauden harjoitus on nyt tehtävämme. Pyhitys on nyt tiemme. Kerran toivomme täyttyy ja saamme elää jatkuvassa pyhyydessä ja elämän lähteen äärellä. Siinä tarvitsemme kestävyyttä turvautuessamme jatkuvasti Kristuksen lahjoittamaan vanhurskauteen, luottamuksessa kasvaen, pyhyyden tielllä.
Mika M