Bildad näkee ihmisen madon kaltaisena, arvottomana ja epäpuhtaana Jumalan edessä. Syntisiä me olemmekin, tässä hän vain piikittelee Jobia ja haluaa osoittaa kärsimyksen johtuvan synnistä. Psalmin kirjoittajakin puhuu näin: “– mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen. Sinä teit hänestä lähes kaltaisesi olennon, seppelöit hänet kunnialla ja kirkkaudella.” Psalmit 8:5-6. Me olemme Jumalan silmissä kuitenkin arvokkaita, rakastettuja, eihän hän muuten olisi lähettänyt poikaansa kuolemaan syntiemme puolesta.
Jeesuksen syntymää tultiin ihmettelemään maasta, jossa Jumalaa ei tunnettu. Heidän tietäjilleen ilmoitettiin, että Juudaan oli syntynyt kuningas. Juutalaiset oppineet eivät tätä ymmärtäneet, he kyllä tunsivat kirjoitukset ja kaikki ennustukset, mutta eivät kuitenkaan tulleet kumartamaan kuningasta. Heille Jumala ei syntymää ilmoittanut. He olivat lähellä, mutta kuitenkin kaukana. Herodeksen määräämä lastensurma kertoo hallitsijan brutaalista pahuudesta. Se kertoo vallan menettämisen pelosta. Jeesuksen syntymä ei tuonut rauhaa maan päälle, vaan ihmisten sydämiin, rauhan Jumalan ja ihmisten välille. Jeesus joutui kohtaamaan syntymästään asti murhanhimoa, lopulta kuolema kohtasi hänet. Näin oli kuitenkin tarkoitettu. Jeesus tuli täyttämään ennustukset, jotka oli ilmoitettu juutalaisille. Ennustukset eivät kuitenkaan avautuneet aikansa oppineille, vaan niille oppimattomille, joille Jumala halusi avata ne. Kaukana olleet ymmärsivät ennustukset, lähellä olevat eivät. Jumalan ilmoittaa itsensä kenelle haluaa, usein juuri niille, jotka pitävät itseään arvottomina tai joita ihmiset pitävät arvottomina. Meidän uskomme ei ole lähtöisin omasta viisaudestamme ja päättelykyvystämme. Se on Jumalan antama lahja meille. Kiitos Jeesus, että olet meille lahjoittanut uskon.
Mika M