Matt. 12
Elihu maalaa kuvaa Jumalasta, joka on niin suuri ja ylhäinen, etteivät ihmisten asiat häntä liikuta. Näin olisi helppo luulla. Tätä väitettä vasten loistaa niin kirkkaasti Jeesus, joka sanoi opetuslapsilleen, että heidän “jokainen hiuskarvansakin” on laskettu. Jeesus, josta sanotaan “särkynyttä ruokoa hän ei muserra”. Jeesus, joka parantaa sairaan ihmisen tänään, eikä vasta huomenna, vaikka onkin sapatti.
Matteuksen evankeliumin luvun jälkipuoliskossa on monta haastavaa kohtaa, jotka ovat hämmentäneet minua, kun olen lukenut niitä irrallaan toisistaan. Fariseukset yrittävät torjua Jeesuksen väittämällä Pyhän Hengen työtä Paholaisen työksi. Raamatunselitysteos selittää jakeen 29 niin, että Jeesus vastaa Belsebul-syytöksiin julistamalla, että hän on sitonut Saatanan ja voi siksi ajaa ulos pahoja henkiä ja hajottaa sitä, mitä Saatana on ihmisille päässyt tekemään. Tulta ei voi sammuttaa tulella.
Fariseukset olivat ihmeiden ja merkkien ympäröimiä, mutta vaativat silti jotain erityistä. Niniven asukkaat ja Etelän kuningatar olivat pakanoita, mutta tunnistivat ja uskoivat Jumalan sanat kuullessaan ne. “Tämä sukupolvi” jolle Jeesus puhui, oli kuitenkin torjumassa hänet, vaikka Jeesus oli “paljon enemmän” kuin Joona tai Salomo. Jeesus oli tullut puhdistamaan (=lakaisemaan) ja tuomaan tilaa Pyhällä Hengelle. Mikäli “tämä sukupolvi” torjuisi Jeesuksen, mikäli Pyhä Henki ei saisi heidän keskellään sijaa, Jeesuksen puhdistaman tilan täyttäisi kyllä jokin muu ja heidän tilansa olisi lopulta “entistä pahempi”. Jos joku julistaa valon pimeydeksi ja Pyhän Hengen Paholaiseksi ajaa itse itsensä umpikujaan, josta ei ole ulospääsyä.
Jeesus, sinä järkytit juutalaisten maailmankuvaa ja ravistelet toisinaan meidänkin tapojamme nähdä ja ajatella. Avaa silloin meidän sydämemme kuuntelemaan ja etsimään sinua lisää, ettemme torjuisi sinua silloin, kun olemme hämmentyneitä.
Ada