Jobin kirjassa on moneen otteeseen ihmetelty luonnon mysteerejä. Tänä päivänä tiedämme hyvin tarkkaan, miten sääilmiöt syntyvät ja tunnemme yllättävän hyvin myös tähdet ja merenpohjan. Mutta se ei ole lainkaan himmentänyt Luojan ihmeellisyyttä! Päinvastoin! Miten ihmeellinen onkaan Luoja joka on antanut meille planeetan, joka on juuri sopivan kaukana auringosta, jotta meillä voi olla meillä on sekä jäätä, vettä, että vesihöyryä! Että maan vetovoima vetää vettä juuri sopivasti, että se jaksaa höyrynä nousta korkealle pilviksi ja sateena palaa maahan ruokkimaan autiomaan ja kaiken maan, joka muuten olisi kuiva ja kuollut. Merten lähteillä, syvyyksien pohjassa niinkin pieni asia kuin meren suolaisuus saa aikaan syvämerenvirrat, jotka pitävät yllä elintärkeitä merivirtoja. Miten viisas on Luoja joka asetti maan hieman kallelleen, jotta saamme nauttia lämpimistä kesistä myös pohjoisessa ja antoi kuun joka pitää maan vakaana. Mitä enemmän tiedämme maasta, sitä paremmin ymmärrämme, miten herkässä, monimutkaisessa, ihmeellisessä tasapainossa kaikki on. Miten uskomaton on Luoja, joka on sen suunnitellut!
Kanaanilainen nainen ei ole ainut eikä ensimmäinen ei-juutalainen, jota Jeesus auttaa. Silti Jeesus antaa naisen huutaa ja kulkea hänen perässään.
Jeesus oli juuri parantanut valtavasti sairaita juutalaisten keskuudessa. Silti ihmiset eivät kuulleet hänen sanojaan, vaan fariseukset keskittyivät siihen, etteivät hänen oppilaansa pesseet käsiään. Nyt juutalaisalueen ulkopuolella, Tyroksen ja Sidonin seudulla hän ei ole tehnyt vielä mitään, kun joku jo huutaa ”Davidin Poika!” Jeesus sanoikin, että jos hänen voimatekonsa olisi tehty ”Tyroksessa tai Sidonissa, niiden asukkaat olisivat jo aikoja sitten verhoutuneet säkkiin ja tuhkaan ja kääntyneet.” (Matt.11:21)
Tämä raamatunkohta on ollut paljon mielessäni viime kuukausina. Jostain syystä olin alkanut ajatella, että jos Jumala ei paranna tai muuten toimi hetkessä tai nopeasti, taistelen hänen tahtoaan vastaan, jos silti jatkan rukousta. Jeesus kuitenkin ohjaa meitä rukoilemaan sinnikkäästi, hellittämättä, aina rasittavuuteen asti (Luuk.18:2-8, Luuk. 11:5-13). Emme tarvitsisi tällaista ohjetta, jollei Jumalan tahdon toteutuminen olisi joskus sinnikkään rukouksen “takana”. Joskus ikään kuin maaperä vain on kovaa ja rukous voi sen pehmittää.
Kun Jeesus sanoo “Ei ole oikein ottaa lapsilta leipä ja heittää se koiranpenikoille,” luulen että hän sanoo, ettei hän voi nostattaa kansanliikettä Sidonissa ja Tyroksessa ja olla heidän messiaansa, ei vaikka he ottaisivat hänet vastaan ja juutalaiset hänet hylkäävät. Kun nainen ei haasta “lasten” asemaa, on kuin Jeesus huokaisisi helpotuksesta. Hän voi sittenkin parantaa tyttären!
Pelkästään Matteuksen evankeliumissa sanotaan kahdesti, että Jeesus sääli ihmisiä ja ainakin viisi kertaa, että Jeesus paransi kaikki sairaat (8:16, 4:23-24, 14:36, 14:14, 12:15). Heihin lukeutuu myös kanaanilaisen naisen tytär. Haluan uskoa, että Jeesus halusi kaiken aikaa parantaa tytön. Me emme usein tiedä, miksi vastaus ei tule heti. Viipyminen ei kuitenkaan vähennä lainkaan sitä tosiasiaa, että meillä on Jumala, joka tuntee hätämme ja hänellä on voima auttaa.
Jeesus, anna meille voimaa tänään jatkaa sitä rukousta, joka on ollut sydämellämme pitkään. Sinä kuulet meidän rukouksemme, sinä olet voimallinen auttamaan. Kiitos, että vain sillä on merkitystä.
Ada