Jobin kirjan luvuissa 40-41 kuvataan vuoden 1992 käännöksen mukaan virtahepoa ja krokotiiliä. Alaviitteisiin katsomalla voi huomata, että alkutekstin sanat viittaavat tarunomaiseen alkuhirviöön (Behemot) ja tarunomaiseen merihirviöön (Leviatan). Näitä alkuperäisiä nimiä käytettiin vielä vanhassa raamatunkäännöksessä (KR33/38). Tämä varmasti vaatisi enemmänkin paneutumista, mutta sille tielle en nyt lähde.
Minulle tämä puhuu siitä, että pieninä ihmisinä emme voi ymmärtää suuren Jumalan luomistyötä. Voimme kuitenkin nähdä lopputuloksen ja ihmetellä sitä. Tiede ja tutkimus on selvittänyt ja selvittää monia asioita ihmis- ja eläinkunnasta sekä luonnosta, mutta elämän ihme jää lopulta ainakin minun ymmärrykseni mukaan arvoitukseksi, jos Jumala jätetään pois laskuista.
Kun toinen lapsemme syntyi, päivän raamatunlukuohjelmassa oli kaksi jaetta, jotka olivat siinä tilanteessa koskettavia. Jesajan kirjan 45. luvun 11. jakeessa ”sanoo Herra, Israelin Pyhä, joka on Israelin luonut: – Tekö vaatisitte minut tilille lapsistani, tekö antaisitte neuvoja ja ohjeita omien kätteni töistä?” Uuden elämän ihmeen äärellä, pieni lapsi sylissä, jae oli hyvin puhutteleva. En voinut muuta kuin nöyrästi ihmetellä Jumalan luomistyötä.
Kuin vielä pisteenä iin päällä Jesajan kirjan seuraavassa luvussa oli jae (Jes. 46:4): ”Teidän vanhuutenne päiviin saakka minä olen sama, vielä kun hiuksenne harmaantuvat, minä teitä kannan. Niin minä olen tehnyt ja niin yhä teen, minä nostan ja kannan ja pelastan.” Lasten syntymien yhteydessä koin jotenkin hyvin painavana sen vastuun, jonka ymmärsin lapsiin ja heidän huolenpitoonsa liittyvän. Ehkä hieman murehdinkin jo etukäteen, miten tuosta tehtävästä vaimoni kannassa selviäisimme. Ehkä voi aika helposti ymmärtää, että nämä sanat olivat hyvin rohkaisevia toisen lapsemme syntymäpäivänä.
Onneksi olin aloittanut systemaattisen Raamatun lukemisen edellisenä vuonna lukuohjelman mukaan. Tämänkin kokemuksen perusteella voin sanoa, että Raamattua kannattaa lukea. Ihan joka päivä ei välttämättä tule täysin kohti käyviä sanoja mutta hyvin usein kuitenkin.
Pekka