Enpä ole aikaisemmin miettinyt, mikä on aistien merkitys uskon syntymisessä ja uskossa (Job 42:5). Tulee mieleen esimerkiksi tilanne, jossa Paavali kohtasi Jeesuksen Damaskoksen tiellä (Apt. 9). Taivaasta leimahti valo (näkö, jae 3). Paavali kaatui maahan (tunto, jae 4). Hän kuuli äänen sanovan (kuulo, jae 4). Koska Paavali menetti näkönsä, hänet talutettiin kädestä pitäen Damaskokseen (tunto, jae 8). Kolmeen päivään Paavali ei nähnyt, ei syönyt eikä juonut (näkö, maku ja haju, jae 9). Tämä tulkinta voi ehkä tuntua hieman kaukaa haetulta, mutta ymmärtääkseni kohdatessaan Jeesuksen ja heti sen jälkeen Paavali koki kutsumuksensa kaikilla aisteillaan. Tämä on vain yksi esimerkki. Jos Raamatun kertomuksia alkaisi lukea tästä näkökulmasta, esimerkkejä löytyisi varmasti paljon lisää.
Jumala kohtaa siis jokaista meistä kokonaisvaltaisesti eri aistien kautta. Olennainen kysymys on se, tunnistammeko Jumalan, kun hän lähestyy meitä eri tavoin. En tiedä, olenko oikeassa, mutta yleisimmin taidamme kiinnittää huomiota kuulemiseen ja näkemiseen. Niistä Raamattu puhuu itse asiassa hyvin paljon. Jeesuskin viittaa niihin evankeliumeissa (esimerkiksi Matt. 13:10-17). Ei pidä kuitenkaan väheksyä muitakaan tapoja, joilla Jumala voi vaikuttaa aistiemme kautta. Toivottavasti opimme omalla kohdallamme tunnistamaan tällaiset erilaiset tavat, joilla Jumala voi ja haluaa vaikuttaa elämässämme, ja olemaan avoimia niille.
Pekka