Paavalia valmistettiin tulevaan selkeästi. Pyhä Henki puhui hänelle suoraan ja toisten kautta useaan eri otteeseen. Inhimillisesti ajatellen opetuslapset ja työtoverit eivät olisi antaneet Paavalin lähteä surman suuhun Jerusalemiin. Paavali sen sijaan oli jo sydämessään varma, mikä häntä odotti. “Minä olen valmis kahleisiin ja kuolemaankin Jerusalemissa Herran Jeesuksen nimen tähden”(13). Tätä Paavalin vahvuutta voi vaan ihmetellä, mutta ei oikein järjellä ymmärtää. Paavali katsoi jo tulevaan aikaan, iankaikkisuuteen. Hän eli lähellä Jumalaa ja oli kohdannut ylösnousseen Jeesuksen: “Minä tahdon tuntea Kristuksen ja hänen ylösnousemisensa voiman ja tulla hänen kaltaisekseen osallistumalla hänen kärsimyksiinsä ja kuolemaansa. Ehkä silloin saan myös nousta kuolleista” (Fil 3:10-11).
Jerusalemissa Paavali sai vaihtaa kuulumiset seurakunnan johtaja Jaakobin ja seurakunnan vanhimmat ennen pidätystään. Oli paljon aihetta kiittää, sillä Jerusalemissa oli myös juutalaisia tullut uskoon, tuhansittain! Vangittunakin hän sai pitää vielä monta “saarnaa” ennen Roomaan menoa hyödyntäen hyvää kielitaitoaan ja kirjoitusten tuntemista. Taas tuli mieleen Jeesuksen matkaohjeet, joita Paavali näyttää seuraavan:“Maaherrojen ja kuninkaiden eteen teitä tullaan viemään minun takiani, todistukseksi heille ja kansoille. Mutta kun teidät luovutetaan viranomaisten käsiin, älkää olko huolissanne siitä, miten tai mitä puhuisitte, sillä teille annetaan tuona hetkenä sanat, jotka teidän tulee puhua. Te ette puhu itse, teissä puhuu Isänne Henki (Matt. 10:19-20).
Minua puhuttelee yhä uudestaan Paavalin asenne ja esimerkki. Hän ymmärsi, miten suuresta asiasta evankeliumissa oli kysymys, eli elämästä ja kuolemasta. Hän oli valmis antamaan kaikkensa täyttääkseen Jumalalta annetun tehtävän. Paavali vertaa usein elämäänsä ja tehtäväänsä joko sotilaaseen tai urheilijaan. Meillä oli luokassa vieraana huippu-urheilija, joka kertoi elämästään. Hänen arkielämänsä oli hyvin kurinalaista, ja kaikki oli suunniteltu ja rakennettu palvelemaan yhtä päämäärää eli sitä, että hän olisi joka päivä parempi urheilijana. Lähitavoitteena oli se, että hän saisi sekunnin kymmenysosan pois ennätyksestään. Tämä avaisi ovet Pariisiin olympialaisiin ja mahdollisiin muihin menestyksiin. Oli ihmeellistä, miten motivoitunut tämä urheilija oli ja miten paljon hän oli valmis uhraamaan elämästään tavoitteidensa saavuttamiseen. Samansuuntaista hengen paloa soisin näkeväni myös omassa vaelluksessani. “Älkää olko velttoja, olkaa innokkaita, palakoon teissä Hengen tuli, palvelkaa Herraa” (Room. 12:11).
“Tule Pyhä Henki, lailla tulen, lailla tuulen. Tule Pyhä Henki, tule köyhään sydämeen!”
Juha