Edellisessä luvussa Paavali oli maaherra Feeliksin edessä syytettynä. Luvun lopussa todettiin, että kahden vuoden kuluttua tuli uusi maaherra Festus. Pian viran alussa Paavalin syyttäjät kääntyivät Festuksen puoleen. Taaskaan raskaita syytöksiä ei pystytty näyttämään toteen. Ja johan nämä asiat olisivat olleet yli kahden vuoden takaisia. Syyttäjät olivat melkeinpä epäuskottavan sitkeitä. Melkein huvittaa ajatella tilannetta, että jaksoivat pokkana jauhaa vanhoja syytelauselmiaan.
Paavali pääsi kuningas Agrippan eteen. Agrippasta sanotaan, että hän saapui kaikessa loistossaan oikeussaliin. Komeaa pönötystä. Ja ongelmana oli, ettei vangille löydetä sen vertaa todistettavia syytöksiä, että niistä voisi kirjoittaa keisarille tiedotetta. Paavalihan oli vedonnut keisariin ja jonkinlainen raportti olisi pitänyt laatia vangista keisaria varten. Oikeudenkäynti taisi saada farssin piirteitä.
Kai siinä valtakunnassa muitakin asioita olisi ollut maaherran ja kuninkaan selviteltäväksi. Meilläkin saattaa omassa ajattelussamme, pikkupiireissämme tai yhteiskunnassa nousta jokin asia niin suureksi, että sitä jauhetaan kuuluvasti ja kauan. Mieleen nousee kysymys, mistä emme silloin puhu, kun jaksamme jauhaa jotain asiaa pitkään. Kunpa näissä massailmiöissä hokaisi keskittyä oleelliseen, Jeesukseen, ja saada itsensä irti turhasta vouhkasta ja löytää armon asenne.
Pirkko