Kysyin muutama päivä sitten että miksi Laulujen laulu on päätynyt raamattuun. Jotkut esittävät että kyseinen kirja on vertauskuvaa Jumalan ja ihmisen välisestä suhteesta. Minun on vaikea olla samaa mieltä, en oikein pysty yhdistämään sitä mitä Laulujen laulussa kerrotaan siihen miten koen ja tunnen yhteyttä Jumalaan.
Entä jos Laulujen laulu on päätynyt raamattuun sen takia että sillä halutaan sanoa että on ok rakastaa, jopa intohimoisesti, toista ihmistä? Tämä aihe on esillä myös tämän päivän uuden testamentin luvussa. Jeesuskin toteaa että vaikka rakastaa Jumalaa kokonaisvaltaisesti, niin lähimmäisen (ja myös itsensä) rakastaminen on tärkeää. Että nämä asiat eivät ole toisiaan poissulkevia, vaan pikemminkin täydentävät toisiaan.
Tälle päivää voisi miettiä miten käytännössä toteuttaa oikealla tavalla painotettua Jumalan, toisten ja itsensä rakastamista.
Tomppa