“Mutta jos valinta kerran perustuu armoon, se ei perustu ihmisen tekoihin – muutenhan armo ei olisi armo.” Room. 11:6 Jumalan valittuina oleminen tarkoittaa armon kokemista, armossa elämistä. Valituksi tuleminen on armoa, valittuna oleminen on armoa, valittuna pysyminen on armoa. Armossa olija ei voi ylpeilla paremmudesta suhteessa toisiin, “älä ylvästele alkuperäisten oksien rinnalla! Mutta jos ylvästelet, muista, ettet sinä kannata juurta vaan juuri kannattaa sinua.” Room. 11:15. Armossa olevalle ylpeydelle ei ole sijaa, koska kaiken perusta on juuri, Kristuksen työ puolestani.
Armossa eläjä ymmärtää olevansa syntinen ja tarvitsevansa armoa joka päivä. ”Kysyn siis: eivät kai juutalaiset sen vuoksi kompastuneet, että he jäisivät maahan makaamaan? Päinvastoin!” Room 11:15. Armossa eläjä ei jää syntisyydessään makaamaan maahan, toivottomuuteen. Hän pitää kiinni uskostaan ja saa armon.
Niillekin, jotka ovat hylänneet Jumalan kutsun, on armo tarkoitettu. Heidän pitää vain ottaa kutsu armoon vastaan. ”Heidän lankeemuksensa on avannut pelastuksen muille kansoille, ja näin juutalaiset ovat saaneet aiheen kadehtia niitä. Jos juutalaisten hylkääminen on avannut maailmalle pääsyn sovintoon, niin mitä tapahtuukaan, kun Jumala ottaa heidät yhteyteensä? Silloin kuolleet heräävät eloon!” Room 11:15,18. Ensin kutsuttujen juutalaisten ja kaikkien muidenkin on vain luovuttava epäuskostaan: “Mutta myös nuo toiset oksastetaan uudelleen, elleivät he jää epäuskonsa valtaan, sillä Jumala kykenee liittämään heidät takaisin runkoon.” Room. 11:23
Armosta eläjä luottaa Jumalaan, ymmärtää kaiken tulevan Jumalalta, lahjana. “Kuinka ääretön onkaan Jumalan rikkaus, kuinka syvä hänen viisautensa ja tietonsa! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja jäljittämättömät hänen tiensä! Kuka voi tuntea Herran ajatukset, kuka pystyy neuvomaan häntä? Kuka on antanut hänelle jotakin, mikä hänen olisi maksettava takaisin? Hänestä, hänen kauttaan ja häneen on kaikki. Hänen on kunnia ikuisesti. Aamen.” Room. 11:33-36
Armosta eläjä saa rukoilla armahtajaa: “Kuule rukoukseni, Herra, nouskoon huutoni sinun luoksesi! Älä kätke minulta kasvojasi, kun olen ahdingossa. Kallista korvasi minun puoleeni! Kun huudan sinua avuksi, älä viivytä vastaustasi. Sinä nouset ja armahdat Siionia. Sen aika on tullut, armon aika. Hän katsoo sorrettujen puoleen, ei torju heidän rukoustaan. Tämä on kirjoitettu tulevalle polvelle, jotta uudeksi luotu kansa ylistäisi Herraa.” Psalmit 102:2-3, 14, 18-19
Mika