“Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla.” Room. 12:1 Jumala ei halua meiltä mitään muuta kuin koko elämämme. Edellisen luvun viimeisessä jakeessa Paavali kysyy: ”Kuka on antanut hänelle jotakin, mikä hänen olisi maksettava takaisin?” Kaikki on hänen, myös meidän elämämme. Jumala on antanut meille elämän ja meidän tulee antaa elämämme hänelle. Elämämme antaminen hänelle takaisin on meidän jumalanpalvelus. Jumala ei ota väkisin meiltä sitä, mitä hän on antanut, hän kehottaa meitä antamaan elämämme takaisin hänelle hänen palvelukseensa. Armossa eläjä antaa elämänsä Jumalan palvelukseen ja tuottaa näin Hengen hedelmää.
“Niin kuin meillä jokaisella on yksi ruumis ja siinä monta jäsentä, joilla on eri tehtävänsä, Meillä on saamamme armon mukaan erilaisia armolahjoja. Se, jolla on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan kuin hänellä on uskoa.” roomalaisille 12:4, 6 Armossa olijan elämä ei ole yksin elämistä, se on elämää osana yhteisöä, jossa toisia tuetaan eri tavoin eri tehtävien kautta. Yhteisössä on jokaisella on oma merkittävä paikkansa yhteisössä, kukaan ei ole toisen yläpuolella eikä alapuolella, kaikki ovat saman arvoisia.
“Siunatkaa niitä, jotka teitä vainoavat, siunatkaa älkääkä kirotko. Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa.” Room. 12:14-15 Armossa eläjä itkee, iloitsee yhdessä toisten kanssa. Armoyhteisössä kukaan ei jää yksin ellei halua jäädä. Yhteisössä saa palvella toisia omilla taidoillaan, kyvyillään, kokemuksillaan sen mukaan kuin voimavaroja on. Kaikki tapahtuu siksi, että Jumala on meidän keskellämme, toimii meissä ja heijastaa rakkauttaan kauttamme toisille ja jopa vihamiehillekin. Yhdessä voitamme pahan hyvällä. “Edelleen sanotaan: »Jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle ruokaa, jos hänellä on jano, anna juotavaa. Näin keräät tulisia hiiliä hänen päänsä päälle.» Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä.” Room. 12:20-21 Yhteisön osana kaikki, jopa vihamiehet, saavat ”syödä” Hengen hedelmää.
Yhteisössä voimme ylistää Jumalaa ja nojata hänen armoonsa. “Ylistä Herraa, minun sieluni, ja kaikki mitä minussa on, ylistä hänen pyhää nimeään. Ylistä Herraa, minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt. Hän antaa anteeksi kaikki syntini ja parantaa kaikki sairauteni. Hän päästää minut kuoleman otteesta ja seppelöi minut armolla ja rakkaudella. Hän ravitsee minut aina hyvyydellään, ja minä elvyn nuoreksi, niin kuin kotka. Anteeksiantava ja laupias on Herra. Hän on kärsivällinen ja hänen armonsa on suuri. Ei hän maksanut meille syntiemme mukaan, ei rangaissut niin kuin olisimme ansainneet. Sillä niin kuin taivas on korkea maan yllä, niin on Herran armo suuri niille, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä. Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meidän syntimme. Niin kuin isä armahtaa lapsiaan, niin armahtaa Herra niitä, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä. Hän tuntee meidät ja tietää meidän alkumme, muistaa, että olemme maan tomua. Mutta Herran armo pysyy ajasta aikaan, se on ikuinen niille, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä. Polvesta polveen ulottuu hänen uskollisuutensa” Psalmit 103:1-5, 8, 10-14, 17
Mika