Meihin yritetään vaikuttaa monin eri tavoin. Tavoitteena on, että ajatuksemme, asenteemme, arvomme ja käyttäytymisemme muuttuisivat. Ns. vapaissa länsimaissa pääasiallinen tavoite näyttää olevan, että kuluttajina ostaisimme tietyn toimijan tiettyjä tuotteita tai palveluita mahdollisimman paljon. En tiedä, onko tulkintani oikea, mutta välillä tuntuu, että koko sosiaalisen median ns. ansaintalogiikka perustuu tälle ajatukselle. Vastaavasti diktatuureissa painopiste on kansalaisten ajatusten ja mielipiteiden muokkaamisessa ja valvomisessa niin, että he antavat varauksettoman tukensa diktaattorin tavoitteille.
Itseäni molemmat edellä mainitut toimintatavat tympivät todella paljon. Minusta ne ovat erittäin vastenmielisiä.
Mitä sitten pitäisi ajatella siitä, että kristinuskon ytimessä on ajatus siitä, että kolmiyhteinen Jumala kutsuu meitä muutosprosessiin? Monelle tämä tuntuu olevan vastenmielinen ajatus. Itselleni se kuitenkin erittäin vapauttava ajatus siksi, että (1) se perustuu vapaaehtoisuuteen (ihmisellä on vapaa tahto ja Jumala ei pakota ketään mihinkään), (2) voin myöntää itselleni, että olen keskeneräinen ja sellaiseksi jään tässä ajassa ja (3) minun ei tarvitse yrittää muuttua itse joidenkin ulkoisten vaatimusten mukaan, vaan Jumala muuttaa minua sisältäpäin Jeesuksen esimerkin ja Pyhän Hengen työn avulla. Kyse on vain siitä, suostunko tähän – olemaan Jeesuksen kanssa yksin ja yhdessä toisten kanssa seurakunnassa sekä luottamaan siihen, että kolmiyhteinen Jumala muuttaa minua (2. Kor. 3:17-18, Gal. 5:22-23).
Pekka