Jesaja valittaa, että hänen näkyjänsä ei meinata ymmärtää. Syy ei ole sanomassa, vaan sen vastaanottajissa. He ovat kuin unessa tai horroksessa. Tällainen tunne on tuttua meidän ajassamme, jossa ihmiset näyttävät pääosin puhuvan toistensa ohitse. Kun pään sisällä on valmiina ”systeemi”, joka antaa etukäteen varman tiedon siitä, mitä toinen osapuoli ajattelee ja miten niihin ajatuksiin pitää suhtautua, niin on selvää, että oikeata keskustelua ei voida käydä.
Jesaja puhuu tässä vähän samankaltaisesta ongelmasta, mutta nyt kyse on uskonnollisuudesta. Kansan kuuliaisuus oli vain ulkoa opittujen sääntöjen kaavamaista noudattamista. Tämä voi näyttää hurskaalta, mutta oikeasti kysymys on siitä, että ihminen kuvittelee pystyvänsä hallitsemaan elämäänsä. Jos kanssakäymisemme Jumalan kanssa on järjestelmä, niin itseasiassa suhdetta Jumalaan ei tarvita. Valitettavasti tällainen kaavamainen uskonnollisuus estää ihmisiä varsin tehokkaasti myös uudistumasta. Ajatus on se, että minullahan on kaikki hyvin, koska teen säännöllisesti kaikenlaisia uskonnollisia temppuja. ”Autuaita ovat hengellisesti köyhät”, sanoi Jeesus. Minusta tuntuu, että meidän fariseusten kannattaa kuunnella Häntä.
Paavali ylpeilee heikkoudestaan. Tässä hän asettaa esimerkin, jota usein toistellaan sanallisesti, mutta todella harvoin noudatetaan käytännössä. Jotta tekstin kärjen todella ymmärtää, niin on muistettava, että tuohon aikaan heikkous oli vain ja ainoastaan hävettävää. Yleinen käsitys oli se, että jos joku vaikka joutui vankilaan, niin se oli merkki siitä, että hänen jumalansa oli joko suuttunut tai ei joko pystynyt tai halunnut pitää hänestä huolta. Sama koski muitakin luvussa mainittuja asioita, myös Paavalin kuuluisaa ja salaperäistä fyysistä vammaa. Jos ajattelee evankeliointia, niin tällaisten ongelmien olisi pitänyt merkitä sitä, että kukaan ei edes olisi suostunut kuuntelemaan Paavalia. Siitä huolimatta Jumala oli käyttänyt häntä erittäin menestyksekkäästi. Kun ihmiset huomasivat, että Jumala oli paikalla, niin Paavalin heikkous ei ollut este. Päin vastoin se oikeastaan vain korosti sanomaa.
Jumala sanoi Paavalille, että Hänen armonsa riittää. Me typistämme tämän sanoman liian usein koskemaan vain pelastusta. Paavalille armo oli läsnä kaikessa. Erityisesti hän oli Jumalan armosta apostoli lähtökohdistaan huolimatta.
Marko