Tuttuakin tutumpi jouluevankeliumin luku. Jeesus syntyi maailmaan arkisten asioiden keskellä ja hyvin vaatimattomaan paikkaan. “Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti” (Fil.2:7-8). Taivaalliset sanansaattajat ja sotajoukot olivat taas voimakkaasti läsnä ja tekivät tämän ihmeen paikallisille ihmiselle näkyväksi ja kuulluksi. “Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra” (10-11).
Tästä enkelien ilmoittamasta ilosta kertomisen Jeesus jätti meille seuraajilleen tehtäväksi ennen paluuta Isän luo. Olkaamme mekin ihmisiä ihmisten keskellä ja rakastakaamme heitä sanoin ja teoin Jeesuksen esimerkin mukaan.
Luvussa annetaan myös vähän tietoa Jeesuksen lapsuuden tapahtumista. Häntä kasvatettiin juutalaisen perinteen ja Mooseksen lain mukaan, johon kuuluivat temppelissä käynnit, joista kerrotaan kahdesti. Ensin käytiin pikkuvauvana ja sitten 12-vuotiaana, jolloin Jeesus selvästi jo tiedostaa erityisen elämäntehtävänsä ja kahden maan kansalaisuutensa. Jeesus otti jo vähän ennakkoa perinteisestä tavasta, sillä juutalaisessa perinteessä poika saavuttaa uskonnollisen täysi-ikäisyyden 13 -vuotiaana, jolloin hän siirtyy vanhempien holhouksen alta ottamaan itse vastuun lain, perinteiden ja etiikan noudattamisesta. Jeesus oli motivoitunut oppimaan lisää hengellisistä asioista ja oppiminen tapahtui vuorovaikutuksessa opettajien kanssa. Hän istui opettajien keskellä keskustellen, kuunnellen ja kysellen lisää. Hän oli hyvä oppilas ja kaikki ihmettelivät hänen ymmärrystään ja hänen antamiaan vastauksiaan.
Jeesuksen vanhemmat joutuivat myös oppimaan koko ajan uutta lapsen kasvaessa, niin kuin myös jokainen meistä lapsellisista. Jeesuksen vanhemmat eivät pystyneet järkensä avulla käsittämään, että heidän poikansa oli samalla kertaa Jumala ( “Ettekö tienneet, että minun tulee olla Isäni luona”?) ja ihminen (“Jeesus lähti kotimatkalle heidän kanssaan, tuli Nasaretiin ja oli heille kuuliainen”.) Äiti- Maria kätki Jeesuksen sanat ja koko juhlareissun merkilliset tapahtumat tapansa mukaan sydämeensä.
Mekään emme vanhempina aina voi ymmärtää kaikkea sitä, mitä meille lasten myötä annetaan kannettavaksi. Lapset saattavat tehdä “järjettömiä” asioita ja valintoja elämässään, joita on vaikea hyväksyä. Ne ovat meille aikuisille myös haasteellisia kasvun paikkoja. Rukoillaan lastemme ja lastenlastemme puolesta, että he saisivat kasvaa Jeesuksen tavoin:” Jeesukselle karttui ikää ja viisautta; Jumalan ja ihmisten suosio seurasi häntä” (52).
Juha