Jeesus ja Johannes olivat varttuneet aikuisiksi ja nyt oli aika aloittaa julkinen toiminta. Johannes alkoi valmistaa kansaa Messiaan tuloon toteuttaen profeetta Jesajan ennustuksia. Hänellä oli tärkeä rooli Jumalan suunnitelman toteuttajana, mutta hän joutui vaikeuksiin rohkean julistuksensa sekä totuuden torvena olemisensa takia. Johanneksen rohkeudesta tuli mieleen äskettäin julkisuuteen tullut nuori urheilija, joka voittoisan juoksun jälkeen kävi hakemassa käteensä Raamatun ja pääsi puhumaan medialle omasta uskostaan. Muutenkin on ollut hienoa lukea nuorten miesten hengellisestä heräämisestä, joka toivottavasti rohkaisee meitä kaikkia elämään rohkeasti ja rehellisesti Jeesuksen seuraajina.
Jeesuksen sukuluettelosta tuli mieleen sana ylisukupolvisuus ja VT:n isien syntien ja kiivaan Jumalan koston siirtyminen seuraaville sukupolville. Siinä oli kai kyse epäjumalanpalveluksen ja Jumalan vihaamisen siirtymisestä eteepäin. Toisaalta “polvesta polveen minä osoitan armoni niille tuhansille, jotka rakastavat minua ja noudattavat minun käskyjäni.” (2. Moos. 20:4)
Jos asiaa teoretisoi hieman, niin ylisukupolvisuus on nykymääritelmän mukaan sosiaalinen perimä, mikä siirtyy sukupolvelta toiselle. Tässä tärkeässä roolissa on vanhemman ja lapsen kiintymyssuhde, joka siirtyy sukupolvelta toiselle melko muuttumattomana. Kiintymyssuhde muodostuu lapseen ensimmäisten elinvuosien aikana vanhemman ja lapsen välisessä vuorovaikutuksessa.
Turvallinen kiintymyssuhde on keskeinen lapsen mielenterveyden sekä emotionaalisen ja sosiaalisen kehityksen kannalta. Turvattomasti kiintynyt lapsi on epävarma aikuisen läsnäolosta ja hänen tarpeisiin vastaamisesta. Traumat ja turvattomuus siirtyvät myös eteenpäin aiheuttaen vaikenemisen muureja tai vanhemman ja lapsen roolien sekoittumista.
Näin jo isovanhemman roolissa tykkäsin kovasti Jari Sinkkosen ajatuksesta, jossa hän määrittelee isovanhemman tärkeimmäksi tehtäväksi katsoa lasta lumoutuneesti ja rakastaa häntä!
“Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt”.
Juha