Minua sykähdyttää tämä Jumalan suuruuden ja voiman ylistäminen muiden jumalien yli. Tässä maailmassa vaikuttaa niin paljon valtoja ja voimia, jotka eivät ole hyviä. Ne yrittävät lannistaa, kaataa ja houkutella meitä tyhjillä lupauksillaan. Ne tahtovat meidän turvaavan johonkin muuhun, kuin elävään Jumalaan. Itse koen näiden vaikutuksen tietynlaisena paineena.
Jumalan ylistäminen on yksi voimakas keino taistella näitä epäjumalia vastaan. Paha voitetaan keskittymällä hyvään. Siihen meitä on myös yhteisönä kutsuttu. Uskon, että erityisesti yhdessä ylistäminen on vaikuttaa näihin voimiin näkymättömällä, mutta merkittävällä tavalla. ”Näin myös avaruuden henkivallat ja voimat tulevat seurakunnan välityksellä tuntemaan Jumalan viisauden kaikessa moninaisuudessaan.” (Ef. 3:10)
Paavali selvittää hänen ja kumppaniensa motiivien puhtautta. Keskeistä on, että he eivät yritä olla ihmisille mieliksi, vaan Jumalalle. Näyttää kuitenkin siltä, että tämä ei tarkoittanut kovuutta tai tylyttämistä ihmisiä kohtaan. Johtopäätös ei ollut se, että he eivät välittäisi ihmisistä. Pänvastoin: He olivat lempeitä ja hoivaavia kuin äiti sekä kehottavia ja rohkaisevia kuin isä. Koska Jumala on rakkaus, hänelle mieliksi oleminen johtaa rakkauteen. Rakkaus on kuitenkin jotain ihan muuta kuin mielistelyä.
Jos mietin itseäni isänä, en tahdo olla isä, joka mielistelee lapsiaan ja toimii aina heidän mielensä mukaan. Tahdon olla rakkaudellinen isä, joka ammentaa ennen kaikkea Jumalan rakkauden lähteestä. Silloin en aina toimi lapsilleni mieliksi, mutta tähtään heille parhaaseen lopputulokseen rakastaen ja ohjaten oikeaan.
Topi