“Siunattu on se mies, joka luottaa Herraan ja panee turvansa häneen! Hän on kuin puron partaalle istutettu puu, joka kurottaa juurensa veteen. Ei se pelkää helteen tuloa, sen lehvät pysyvät aina vihreinä. Vaikka tulee kuiva vuosi, ei sillä ole mitään hätää, silloinkin se kantaa hedelmää. Minä, Herra, tutkin sydämet, tiedän salaisimmatkin ajatukset. Minä annan kullekin sen mukaan, miten hän elää ja millaisia ovat hänen tekojensa hedelmät. – Kunnian valtaistuin, korkealle korotettu alusta asti, on meidän pyhäkkömme paikka. Herra, sinä olet Israelin toivo! Kaikki, jotka hylkäävät sinut, saavat onnettoman lopun, jotka luopuvat sinusta, häviävät kuin tomuun kirjoitetut nimet. Sillä he ovat hylänneet Herran, elävän veden lähteen. Paranna sinä minut, Herra, niin minä paranen. Auta minua, niin minä saan avun. Sinua yksin minä ylistän!” Jer. 17:7-8, 10, 12-14
Luottamus on asia, joka pitää kansakuntia olemassa, se sitoo ihmisiä toisiinsa sitein, joita on vaikeaa murtaa. Tarvitsemme luottamusta toisiin, joista saa tukea elämään. Jos luottamus menetetään yhteiskunnassa, sen on vaikeaa pysyä pystyssä. Jos emme voi luottaa viranomaisten toimivan oikein tai emme voi luottaa ystäviimme, niin elämän täyttää epävarmuus. Jos ystävä pettää luottamukseni, se tuntuu erittäin vaikealta kestää. Pettymys vie pohjan ystävyydeltä, luottamuksen pettäminen tuo surun. Rukoillaan esivaltamme puolesta tänäänkin, että se toimisi edelleen oikeudenmukaisesti. Jeremia sanoo siunatuksi miestä, joka luottaa Jumalaan. Oikeastaan luottamuksemme Jumalaan on lähtöisin hänestä, Vaikka Herra tietääkin mitä me olemme, millaisia me olemme, hän pitää meistä kiinni ja luo meihin uutta luottamusta häneen, hänen lupauksiin ja voimaansa. Hän ei hylkää meitä, vaikka petämme hänet tekemällä syntiä häntä vastaan. Siunattua ihmistä kuvataan puron partaalle istutetuksi puuksi, joka kurottaa juurensa veteen. Ei se pelkää helteen tuloa, sen lehvät pysyvät aina vihreinä. Vaikka tulee kuiva vuosi, ei sillä ole mitään hätää, silloinkin se kantaa hedelmää. Herraan luottava kestää kaikissa tilanteissa. Pettyessämme ihmisiin ja itseemme, voimme kääntyä murheinemme Jumalan puoleen. Puro tuo itselle kuvan jostakin syvästä kumpuavasta rauhasta, joka estää vaipumasta epätoivoon vaikealla hetkellä. Pettymyksen tuoman haavan Jumala kykenee parantamaa. Paranna sinä minut niin minä paranen. Auta minua, niin minä saan avun. Sinua yksin minä ylistän!
“Meidän Herramme armo on ollut yltäkylläinen, samoin se usko ja rakkaus, jonka Kristus Jeesus saa aikaan. Tämä sana on varma ja vastaanottamisen arvoinen: Kristus Jeesus on tullut maailmaan pelastamaan syntisiä, joista minä olen suurin. Mutta minut armahdettiin, jotta Kristus Jeesus juuri minussa osoittaisi, kuinka suuri hänen kärsivällisyytensä on. Näin olisin myös vastedes esimerkkinä niille, jotka uskovat häneen ja saavat ikuisen elämän. Ikuiselle kuninkaalle, kuolemattomalle, näkymättömälle ja ainoalle Jumalalle kunnia ja kirkkaus aina ja ikuisesti! Aamen.”
1. Tim. 1:14-17
Amon yltäkylläisyydessä eläminen on sellaista, jossa haluaisin elää. Oikeasti elän siinä, kun uskon. Herra auta epäuskoani. Onko kyse kuitenkaan minun epäuskostani, estääkö epäuskoni armon yltäkylläisyydessä elämistä? ? Eikö kyse ole uskosta, jonka Jumala on lahjoittanut. Oma luottamukseni vain horjuu, kun näen omat epäonnistumiset ja horjuvat uskon askeleet. Elän kuitenkin armon yltäkylläiayydessä, koska se on Jumalan lupaus. Tästä uskosta haluan pitää kiinni. Usko ja rakkaus on Jeesuksen Kristuksen aikaan saamaa, hän antaa siis voiman armon yltäkylläisyydessä elämiseen. Emme ole vapaita synnistä, mutta saamme elää armon yltäkylläisyydessä. Saamme luottaa Jumalan kärsivällisyyteen elämässämme. Seuraavassa lauseessa Paavali sanoo, että on syntisistä suurin, mutta Jumala on ollut häntä kohtaan kärsivällinen. Jumalan kärsivällisyys Paavalia kohtaan on esimerkki siitä kuinka kärsivällinen Jumala on minua syntistä kohtaan. Ei Paavalista tullut synnitöntä kääntymisen jälkeen, hän tarvitsi edelleen Jumalan kärsivällisyyttä ja armoa itseään kohtaan. Jumala on minua kohtaan kärsivällinen, välillä pelkään hänen kärsivällisyytensä loppuvan. Voin luottaa ettei se lopu armon yltäkylläisessä elämässä, joka on täynnä uskoa ja rakkautta. Jeesus on ristillä sovittanut kaikki syntini, menneet ja tulevat. Kiitän tänäänkin hänen loppumattomasta kärsivällisyydestään ja armostaan. Hänelle kunnia ja kirkkaus aina ja ikuisesti.
Mika