“– Herra, sinä olet minun voimani ja väkevyyteni, pakopaikkani hädän päivänä! Maailman ääristä asti kansat tulevat sinun luoksesi ja sanovat: »Valhetta saivat isämme perinnöksi – turhia jumalia, joista ei ole mitään apua! Voiko ihminen tehdä itselleen jumalia? Eivät ne ole mitään jumalia!» – Sen tähden minä osoitan heille mahtini ja voimani, minä näytän sen heille tässä ja nyt. He tulevat tietämään, että minä olen Herra.” Jer. 16:19-21
Hädän päivä tulee valitettavasti jokaisen ihmisen osaksi. Elämäämme tulee menetyksiä, sairauksia, asioita, jotka tuottavat meille kipua. Elämä ei ole aina ruusuilla tanssimista, siinä on myös piikkejä, jotka satuttavat ja repivät, vievät ilon tanssilta. Turhaa minun tarvitsee pelätä kipua, hädän päivää, koska en voi elää elämääni odottaen pelkkää hyvää tapahtuvaksi itselle tai lähimmäisille, en myöskään voi elää odottaen hädän päivää. Murhe tulee täyttämään sydämen, murheessa on kuitenkin mukana lohdutus. Jeesus sanoo: autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen. Ilman murhetta ei voi elää elämää, joutuisin silloin kieltämään elämän. Surua, hätää, kipua, onnea, iloa, levollisuutta, sitä elämä pitää sisällään. Elämän voima on kuitenkin niin vahva, että pystymme kestämään paljon kipua. Jos elämän voima katoaakin, niin siinäkin pimeyden keskellä on olemassa toivo, väkevyys ja voima. Ilman kipua en olisi kokenut elämän suurta voimaa, turvaa, pakopaikkaa, jossa voima ja väkevyys on läsnä. Minun tarvitse etsiä kipua löytääkseni voiman, kipu ja hädän päivä kyllä tulee, mutta myös voima ja väkevyys tulee myös, pakopaikka, jossa on taas tilaa hengittää, levätä. Jos nyt tuntuu ettei sellaista ole, odota Herraa, vielä saat kiittää kasvojesi apua. Jumala on voimani ja väkevyyteni, pakopaikkani hädän päivänä.
”Te olette oppineet meiltä, miten teidän on elettävä ollaksenne Jumalalle mieleen, ja niinhän te elättekin.” Vajavaisina isinä ja äiteinä olemme olleet lapsillemme esimerkkejä, he ovat seuranneet elämäämme, oppineet meiltä. Vaikka emme ole aina olleetkaan esimerkillisiä ja olemme tehneet paljon virheitä, ainakin minä, niin olemme välittäneet heille esimerkin. Voin vain rukoilla heidän puolestaan, että esimerkkini on välittänyt Jumalan mielenmukaista elämää heille. Jokaisen on kuitenkin käytävä oma tiensä. Kristittyinä meitä seurataan, meidän elämäämme tarkkaillaan, olemme tahtomatta esimerkkejä kristittynä elämisestä. Vajavaisina, armahdettuina, kristittyinä välitämme ympärille Kristuksen hyvyyttä ja laupeutta. Mikä muu todistaa Kristuksen työstä elämässämme kuin itse elämä sanoineen ja tekoineen? Kumpa eläisin Jumalan mielenmukaista elämää, josta myös muut oppivat. Rukoilen, että hän tänäänkin välittää ympärilleni rakkauttaan ja hyvyyttään.
Oppiminen on usein kipeä prosessi. Ehkä se on juuri näin, kipujen kautta opin Jumalan mielenmukaista elämää. Kun kohtaan omat syntini ja niiden seuraukset, ne tuovat kipua. Kivut pitää tuoda Kristuksen ristin juurelle. Jeesuksen sanottiin oppineen kuuliaisuuden, ihmisenä olemisen prosessin. “Vaikka hän oli Poika, hän joutui kärsimyksistä oppimaan, mitä on kuuliaisuus.” Hepr. 5:8 Hän ei vain tehnyt syntiä. Hän tuli ihmiseksi, eli ihmisenä, kävi läpi ihmisen elämän kasvun. Hänellä kasvun päämääräksi sanotaan kuuliaisuutta. Onko meilläkin päämäärä kuuliaisuus? Kuuliaisuus on Jumalan sanan kuulemisesta oppimista ja sen mukaisesti elämistä.
”Mutta Herran Jeesuksen nimessä pyydämme ja kehotamme teitä pyrkimään yhä parempaan. Jumalan tahto on, että pyhitytte. Kavahtakaa siveettömyyttä! Veljesrakkaudesta teille ei tarvitse kirjoittaa, sillä Jumala itse on opettanut teidät rakastamaan toinen toistanne. Tehän rakastatte kaikkia uskonveljiä koko Makedoniassa. Mutta me kehotamme teitä, veljet, pyrkimään yhä parempaan.” Pyrkikää yhä parempaan, mitä tarkoittaa parempi? Toisen rakastaminen on oppimista, se ei pääty koskaan, rakkaus ei koskaan katoa. Täydellisyyden luona, Herran Kristuksen luona, rakkaus on tullut täydelliseksi. Nyt me opettelemme ja toivottavasti opimme, emme omin voimin, vaan Pyhän Hengen voimalla. Voimavaikukset ovat moninaiset, mutta Henki on sama. Rakkauden muodot tai tavat välittää sitä tai osoittaa sitä, ovat moninaiset, mutta Henki on sama. Kaiken käskyn, opetuksen ja oppimisen takana on rakkaus, joka johtaa meidät Jumalan mielenmukaiseen elämään. Armo ja laupeus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon meidän kanssamme tänäänkin.
Mika