Jeremian julistamaa sanomaa ei otettu vastaan. Kun Joona julisti samankaltaista sanomaa, kansa katui, pukeutui säkkivaatteisiin ja paastosi. Jeremian julistaessa papit halusivat vaientaa hänet ja häpäistä, jotta hän ei enää julistaisi Jumalan tuomiota pahuutta vastaan. Jatkuva häpeä kävi Jeremialle raskaaksi, ja hän halusi lopettaa julistuksensa. Kuitenkin Jumalan tahdosta kieltäytyminen toisi hänelle vielä suurempaa tuskaa kuin häpeä ja vaarat, joita hän nyt kärsi. Niinpä Jeremia toivoi, ettei olisi syntynytkään, jotta hänen ei tarvitsisi elää tuskassa. Näissäkin tilanteissa hän kuitenkin näki toivon Jumalassa.
On myös tänä päivänä henkilöitä, joita Jumala on kutsunut vaikeisiin tehtäviin. Heitä löytyy esimerkiksi julkisista tehtävistä tai vaarallisista maista. Heidät on voitu kutsua puolustamaan totuuksia, jotka haluttaisiin nyt unohtaa. Usein näemme heistä vain sen, kuinka he ovat rohkeita ja toimivat Jumalan tahdon mukaan, tai sitten silloin, kun he uupuvat tai lankeavat julkisesti syntiin. Nämä ihmiset ovat kuitenkin samanlaisia kuin me, mutta heitä kohtaavat paljon suuremmat haasteet kuin meitä. Meidän tarvitse jättää heitä yksin tai ajatella että he ovat jotenkin suurempia kuin me, eivätkä siksi tarvitse apua, vaan voimme rukoilla heidän puolestaan, tukea heitä ja seistä heidän rinnallaan silloinkin kun heitä halveksitaan.
Se, että tiukennamme Jumalan ohjeita, on yhtä väärin kuin niiden rikkominen. Joskus huomaamme asioita, jotka vievät meitä kauemmas Jumalasta, ja tällöin voimme välttää niitä omassa elämässämme. Kuitenkaan meidän ei tule kieltää muilta asioita, joita Jumala ei ole kieltänyt.
Paavali puhuu uskon harjoittamisesta ja siinä kilvoittelusta. Usko on Jumalan lahja, jonka Hän on antanut meille. Jos saan lahjaksi soittimen, minun on harjoiteltava, jotta saan siitä kaiken sen irti, mitä on tarkoitettu. Samoin olemme syntyessämme saaneet kehon, ja jotta saamme siitä kaiken irti, meidän on harjoitettava sitä ja pidettävä siitä hyvää huolta. Kehon harjoittaminen tuo meille hyvää vointia, terveyttä ja taitoja, mutta uskon harjoittaminen on vielä paljon tärkeämpää. Mietin, miten harjoitan uskoani. Jumala on antanut meille tavoitteen, että meidän tulisi kasvaa Jeesuksen kaltaisiksi ja säilyttää uskomme loppuun asti. Urheilussa kehittymiseen tarvitaan harjoitusrutiineja, ja samoin myös uskossa. Toistemme tuki ja kannustus, motivointi sekä apu haasteissa ovat myös tärkeitä. Näitä saamme seurakunnassa ja kristittyjen kokoontuessa yhteen. Pyydän Jumalalta viisautta, että Hän näyttää minulle, miten voin harjoittaa uskoani.
Elli