Jumala kieltää kansaa ja profeettoja puhumasta ”Herran taakasta”. Profeetoilta tulisi kysyä: mitä Herra on vastannut sinulle tai mitä Herra sanoo? Kansassa ajateltiin Jumalan sanaa taakkana, vaikka Jumala oli antanut käskynsä suojellakseen heitä ja johdattaakseen heidät pois pahoilta teiltään. Tilanne oli kuin nuoren, joka valittaa vanhempiensa olevan taakka, kun nämä asettavat rajoja kotiintuloon, päihteiden käyttöön tai käyttäytymiseen toisia kohtaan. Nuori rikkoo kaikkia sääntöjä ja vanhemmat huomauttavat asiasta, ilmoittavat, että käytöksen on loputtava tai siitä seuraa rangaistuksia, ja tarjoavat apua muutokseen. Nuori kuitenkin vastaa valittamalla taakasta ja osoittaa täyttä kiittämättömyyttä kaikesta huolenpidosta, jonka vanhemmat ovat antaneet — kodista, ruoasta, vaatteista, opetuksesta ja rakkaudesta.
Miten minä suhtaudun Jumalan ohjeisiin? Näenkö ne ylimääräisenä taakkana, jota Jumala odottaa minulta, tai tapana yrittää osoittaa Jumalalle, etten ole kuten muut, jotka eivät edes yritä noudattaa ohjeita? Molemmat ajattelutavat vääristävät suhdetta Jumalaan Isänä. On tärkeää olla avoin Jumalalle, puhua Hänelle ja kuunnella, miten Hän vastaa ja mitä Hänellä on sanottavana. Yritän noudattaa Jumalan ohjeita kuin lapsi, joka päättää siivota ilahduttaakseen vanhempansa, tai kuin urheilija, joka harjoittelee säännöllisesti saavuttaakseen tavoitteensa.
Tämän kirjeen Paavali kirjoittaa vankilasta käsin. Ehkä juuri siksi hän painottaa uskon ydinkohtia ja rohkeutta seurata Jeesusta häpeämättä. Vankilassa ollessaan Paavalille tuotti iloa tietää Timoteuksen sekä hänen äitinsä ja isoäitinsä vilpittömästä uskosta, jota he elivät todeksi. Vaikka Paavali ei vankeuden vuoksi voinut jatkaa evankelioimistyötään, hän pystyi opettamaan ja rohkaisemaan muita kirjeiden kautta. Näistä kirjeistä on jäänyt meille Raamattuun arvokkaita opetuksia.
Joskus voi tulla tilanne, jossa emme pysty toteuttamaan alkuperäistä kutsumustamme. Silloin Jumala voi avata uusia mahdollisuuksia toimia Hänen suunnitelmiensa mukaan.
Elli