Tämän viikon kahta viimeistä Uuden testamentin tekstiä (ja kirjettä) varten päätin avata Pawsonini (Raamattu Avautuu) päästäkseni kiinni tilanteisiin kirjeiden ympärillä. Pawsonin mukaan voimme kristittyinä lukea Onesimoksen ja Paavalin tarinan kuvana meistä ja Jeesuksesta.
Kyseessä on toki kirje jonka on tarkoituskin olla vetoava, mutta silti minua puhuttelee, miten kauniisti Paavali puhuu Onesimoksesta: “poikani Onesimos”, “Lähetän hänet takaisin luoksesi – hänet, oman sydämeni.” Kirje saa minut muistamaan tuoreella tavalla, miten käsittämätöntä on Taivaallisen Isän rakkaus, miten ihmeellistä on se, että hän kutsuu meitä pojikseen ja tyttärikseen.
Myös Jeremian kirja puhuu tänään uskollisesta rakkaudesta, siitä kuinka Jumala on sanova viimeisen sanan ja kääntävä kansansa kohtalon.
Pyhä Jumala, miten ihmeellistä on, että saamme kutsua sinua Isäksi, että sinä olet kutsunut meidät lapsiksesi. Anna näiden sanojen tänään rohkaista meitä ja muistuttaa sinun uskollisuudestasi ja voimastasi. Auta meitä ottamaan vastaan rakkaudestasi käsin, ne jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.
Ada