Paatumus, kapina, lankeemus, tottelemattomuus, epäusko. Näitä sanoja käytetään vahvasti, kun kuvataan Israelin kansan 40 vuoden vaellusta Egyptistä luvattuun maahan. Heprealaiskirjeen kirjoittaja liittää ne vahvasti myös kristityn vaellukseen. Vaarana on, että epäusko valtaa alaa niin, että ihminen luopuu elävästä Jumalasta (Hepr. 3:12).
Tuntuuko tutulta? Tätä taistelua on käyty jo Raamatun alkulehdiltä saakka (vrt. 1 Moos. 3:1). Alusta alkaen sielunvihollinen on kylvänyt ihmisen sydämeen ja ajatuksiin epäilyn ja epäuskon siemeniä: ”Onko Jumala todella sanonut?”
Olen kuullut sanottavan, että ihminen omaksuu huhun ja valheen paljon helpommin kuin totuuden. Totuuden ”läpimeno” edellyttää paljon enemmän työtä kuin valheen (Huom! Tätäkin pitää arvioida, onko se totta vai ei.). Meissä ihmisissä taitaa olla syntiinlankeemuksen seurauksena paha valuvika.
”Rohkaiskaa toinen toistanne joka päivä, niin kauan kuin tuo sana »tänä päivänä» on voimassa, ettei kukaan teistä lankeaisi synnin viettelyksiin ja paatuisi. Mehän olemme osalliset Kristuksesta, kun vain loppuun asti pidämme kiinni siitä todellisuudesta, jonka yhteyteen jo alussa olemme päässeet.” (Hepr. 3:13-14)
Pekka