Juuda oli nyt Babylonian vasallivaltio, mutta ajat olivat vielä levottomat. Tässä luvussa surmataan Geladja, joka oli alueen käskynhaltija ja hänen koko seurueensa.
Jos tätä lukea lukee irrallisena, on vaikea ymmärtää Ismaelin toimintaa. Hän tappoi paljon ihmisiä ilmeisesti vain lähteäkseen pakoon. Mukaansa hän sai vankeja, mutta hänen joukkonsa oli niin pieni, että mitä hän sitten suunnittelikaan, sillä ei ollut juuri onnistumisen mahdollisuuksia. Onneksi saamme selityksen, jos palaamme edelliseen lukuun. Silloin Geladjaa itse asiassa varoitettiin Ismaelista ja kerrottiin, että hän toimi ammonilaisten laskuun. Vastineeksi hänelle oli varmasti luvattu hyvä elämä naapurimaassa ja sinne hän lopulta sitten päätyikin.
Ismaelin julma ja opportunistinen toiminta sai nyt koko kansan vaikean tilanteen eteen, mutta sitä kysymystä käsitellään tarkemmin vasta ensi luvussa. Nyt jäin miettimään hänen motiivejaan. Hän oli valmis surmaamaan maanmiehiään, itse asiassa ystäviään, saadakseen itselleen turvatumman tulevaisuuden. Teko oli ilmeisen yllättävä, koska Geladja ei varoituksista huolimatta suostunut uskomaan tällaista Ismaelista. Luulen, että taustalta löytyy yksinkertaisesti pelko. Ismael oli ollut kuninkaan hovissa ja hänen elämänsä oli varmaan ollut tähän asti ihan mukavaa. Nyt tilanne oli kuitenkin muuttunut ja siksi hän oli langennut kiusaukseen toimia ammonilaisten laskuun. Kovat ajat osoittavat armottoman selvästi sen, mihin me elämässä oikeasti luotamme.
Luottamuksesta puheen ollen, tässä luvussa puhutaan sopivasti uskosta. Mitä usko tämän luvun perusteella on?
”Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.”
Nykyään monet tuntuvat ajattelevan, että uskossa on kyse haihattelusta. Uskoa ajatellaan tiedon vastakohtana. Ensisilmäyksellä yllä oleva lause saattaa vaikuttaa siltä, että se vahvistaa tämän käsityksen, koska siinä puhutaan toivosta. Eli uskomme johonkin, koska kovasti toivomme sen olevan totta.
Kun lukua lukee pidemmälle, niin huomaa, että tämä on virhepäätelmä. Toki uskoon liittyy toivo, mutta vähän eri tavalla kuin pinnalta katsoen näyttää. Usko antaa elämään uuden näkökulman ja antaa ihmisille syyn toimia päämäärätietoisesti ja oikein olosuhteista välittämättä. Kyse ei ole siitä, että ihmiset uskon varassa tekevät typeriä juttuja, vaan siitä että ilman uskoa kukaan ei tee mitään. Tai ainakaan mitään hyvää. Ilman uskoa ihminen menettää helposti oman tahtonsa ja ajautuu vain virran vietäväksi. Jos emme usko, että valinnoillamme tai elämällämme on mitään merkitystä, niin miksi näkisimme vaivaa. Erityisen selvästi tämä käy ilmi vaikeina aikoina, kuten edellä olevasta Vanhan Testamentin kohdastakin käy ilmi.
Marko