Rukous, usko ja parantuminen. Kolme todella tärkeää ja herkkää asiaa. Rukoilen aivan liian vähän, uskoni on onnetonta, ei minun rukoukseni ainakaan paranna. Ovatko nämä tuttuja tunteita ja ajatuksia myös sinulle? Sairaana ja tuskaisena on vaikea uskoa parantumiseen. Yksin ei tarvitsekaan. Jaakob kiinnittää huomiomme siihen, että kun me sairastamme, saamme pyytää tukea ja apua toisilta uskovilta seurakuntaperheessä. Itse ei tarvitse jaksaa kaikkea. Sairas saa sairastaa. Seurakunta on tarkoitettu kantamaan ja jakamaan taakkoja. (Jaak. 5:13-15) Öljyllä voitelua on myös lupa pyytää. Minäkin olen pyytänyt useamman kerran elämässäni sairauksissa öljyllä voitelua, vaikka en hakeudu mitenkään ylihanakasti rukoiltavaksi. Öljy tuo Jumalan parantavan Hengen konkreettiseksi; se tuntuu iholla.
Parantaminen puolestaan on Jumalan työtä. Itse en osaa selittää sitä, miten Jaakob voi olla niin varma, että uskovien lausuma rukous parantaa. Seurakunnan yhteisessä esirukouksessa sairaiden puolesta on jotain todella erityistä. Usko ja parantuminen kuuluvat yhteen. Yhdessä on helpompi uskoa. Yhdessä on myös helpompi odottaa kärsivällisesti, että Jumalan vielä toteutumattomat lupaukset käyvät toteen ja Herra Jeesus tulee uudestaan maan päälle, niin kuin lupasi (Jaak. 5: 7)
Heli