Jer. 47, Jaak. 4

Jer. 47

Jaak. 4

Syy syvällä. Jaakob selittää kirjeensä 4. luvussa, miksi tietää, miksi Ruumis ja sielu, liha ja henki. Raamattu selittää ihmisen hyvien aikomusten ja todellisen toiminnan välistä kuilua olemuksemme kahtia- tai kolmijaolla: ruumis, sielu ja henki: meissä on Jumalan meihin asettama henki. Jumalan antama henki meissä on ylevä ja tahtoo hyvää. Liha eli meidän kaikki ruumiilliset halumme ja tarpeemme vaativat välitöntä tyydytystä ja ahnehtivat yltäkylläisen paljon kaikkea meille itsellemme (vrt. Gal. 5:15). Toki ihminen kykenee myös altruistiseen toimintaan ja hyväntekeväisyyteen toisia kohtaan. Hyvän tekemisessäkin taustalla tahtoo olla tyydytyksen tunteen saaminen itsellemme. Ja hyvä niin. Jumala tekee hyvää, koska hän ON hyvä. Ihminen tekee hyvää, koska JUMALA on hänelle hyvä.

Koska meidät jokainen on luotu Jumalan kuvaksi, Jumalan meihin antama henki kuiskuttaa ja kutsuu jokaista meitä tekemään hyvää riippumatta siitä, uskommeko Jumalaan vai emme. Kykenemme tekemään hyvää niille, jotka rakastavat ja kiittävät meitä. Mutta väitän, että kukaan ei pysty osoittamaan hyvyyttä, anteliaisuutta ja anteeksiantoa esimerkiksi hyväksikäyttäjilleen, raiskaajilleen tai alistajilleen, ellei Jumala itse ole muuttanut ja täyttänyt hänen sisintään omalla anteeksiannollaan ja hyvyydellään. Minä en ainakaan pysty.

Ylpeys ja nöyryys. Nöyrille Jumala antaa armon: ”Taipukaa siis Jumalan alaisuuteen, mutta vastustakaa Paholaista.” Jaakob tietää, mistä apu löytyy. Nöyryyttä on myös tunnustaa, että ehkä olinkin väärässä: Jumala on olemassa ja hän on hyvä. Nöyryyttä on oman alkuperämme tunnustaminen: Jumala on minut tehnyt ja olen hänen kättensä luomus. Nöyryyttä on myös tunnustaa, että en selviä elämästä yksin, tarvitsen Jumalaa ja sallin hänen tulla elämääni.  Jaakob painottaa kirjeessään tekoja ja aktiivista toimintaa: usko ja teot kuuluvat yhteen. Meidän tulee taipua Jumalan alaisuuteen, nöyrtyä ja lähestyä Jumalaa. Itse kuulen näissä sanoissa silti sen, että Jumala on se aktiivisin osapuoli. Pietari kutsui herätyspuheessaan (Apt 2:40) ”Antakaa pelastaa itsenne.” Jumala tekee pelastavan työn, hän muuttaa meitä. Meidän tehtäväksemme jää ennen kaikkea antaa Jumalalle lupa tehdä meissä työtään. Myös luvan antaminen on aktiivinen teko. Sallin sen,että Jumala saa vaikuttaa minussa. Pysähdyn, ja suljen ympäriltäni muita häiritseviä virikkeitä ja viihdettä, jotta Jumala ehtii puhua minulle. Ja niin edelleen. 

Heli