Mielenkiintoinen luku, joka eroaa piristävällä, joskin vähän vaikeallakin tavalla muiden evankeliumien alusta. Ei mennä ihan heti toimintaan, vaan olen löytävinäni Jumalan pelastussuunnitelmaa luvun taustaksi. Evankeliumin lopussa löytyy selitys, miksi evankeliumi on kirjoitettu: ”Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden” (Joh 20:31).
Alussa -sanalla lähdetään liikkeelle VT:n tapaan sivuten myös luomista, jossa Jeesus oli mukana. Mooseksen kautta tuli laki, mutta Jeesuksen kautta opitaan uutta Jumalasta, eli armo ja totuus. “Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta” (14). Tämä oli tosi tärkeää, sillä Jeesuksen elämän kautta opimme tuntemaan näkymätöntä Jumalaa sellaisella tavalla, joka näyttää Isän sydämen ja rakkauden luotujansa kohtaan.
Evankeliumi menee eteenpäin ihmisten välityksellä ja esiin tulee Jumalan lähettämä todistaja Johannes, joka tuli todistamaan valosta, jotta kaikki uskoisivat. Tämä valo tarkentuu: “Katsokaa, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” Vanhan liiton on aika väistyä ja Jeesuksen kuolemassa kaikki synnit sovitettiin eikä syntiuhria enää tarvita uuden liiton aikana: “Aterian aikana Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: »Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini.» Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa, antoi heille ja sanoi: »Juokaa tästä, te kaikki. Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi” (Matt. 26:26-28).
Sitten on vielä edessä valinta pimeyden ja valkeuden välillä. Pimeyden voimat ja synti pitävät ihmiset kiinni maailmassa, eivätkä kaikki ihmiset ota Jeesusta vastaan. “Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen! Kiitos Jeesus!
Luvun lopussa on sitten Jeesuksen toiminnan aloitus, joka tarkoitti opetuslasten kutsumista. Se tapahtui jokaisen kohdalla omalla henkilökohtaisella tavalla niin kuin nykyäänkin. “Seuraa minua”, “Tulkaa niin näette!” “Sinä olet Simon, Johanneksen poika. Nimesi on oleva Keefas – se merkitsee: Kallio.” Tässä sukupolvien ketjussa mekin saamme olla Jumalan lapsina mukana osana seurakuntaa ja suurta suunnitelmaa!
Juha