Tässä luvussa on tuttu kertomus aviorikoksesta tavatusta naisesta, jonka fariseukset ja kirjanoppineet tuovat Jesuksen luo tuomittavaksi. Olen joskus ajatellut tätä naista, kenen avion hän oli rikkonut (muka), omansa vai toisen, omasta vapaasta tahdostaan vai alistettuna. Entä missä se toinen osapuoli tätä jupakkaa oli. Vain nainen tuotiin tuomiolle. Jeesuksen odotettiin noudattavan Mooseksen lakia kivittää nainen ja toisaalta kymmenessä käskyssä oli kiellot, ettei saa tappaa eikä tehdä huorin. Jeesus nostikin asian toiselle tasolle toteamalla, että kuka on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven. Tuomitseminen kuuluu synnittömälle. Vain Jeesus itse oli ja on synnitön. Tämä mykistäköön tuomion henkeä meissäkin, tuomitsemme me sitten itseämme omista mokista tai toisia syystä tai toisesta. Kivet saavat pudota käsistä, heittäjiä ei pohjimmiltaan pitäisi löytyä.
Pirkko