On vaikeaa olla itsestä kiitollinen. Psalmisti toteaa itsestään: minä olen ihme, suuri ihme ja kiitän sinua siitä. En ole ihme omien tekojeni takia, vaan Jumalan teon, luomistyön takia. Tiedänkö, että Jumalan teot ovat ihmeellisiä, psalmisti tiesi sen. Minä olen Luojani luoma, ihmeellinen taideteos. Ihmeellisiä ovat myös ympärilläni olevat ihmiset, hekin ovat samanlaisia ihmeellisiä taideteoksia. Kumpa näkisin itseni ja toiset ihmeellisinä, Jumalan luomina taideteoksina. Ehkä ratkaisu ihmeellisyyden löytämiseen itsessä ja muissa on olla Jumalan tutkittavana. Koettele minua Jumala, uskallanko pyytää sitä, pelkään, että minusta paljastuukin sellainen, joka ei kestä koettelemusta. Mutta Jumalahan tuntee minut, katsoo ajatuksiini, en siis voi paeta häntä. Miksi pakenen Jumalaa erityisesti silloin, kun tarvitsen hänen anteeksiantoaan. Häpeä estää minua, mutta se on väärä ja vieras tie. Jumalan tie on oikea ja tunnettu tie. Se on tie, jossa kiitetään hänen ihmeellisistä teoistaan, minusta ja toisesta. Siinä ei hävetä itseä eikä toisia. Se on ikiaikojen tie, jossa ei ole häpeää, vaan kiitollisuutta hänen ihmeellisistä teoistaan. Minä olen ihme.
Seitsemäs vitsaus tuhoaa kolmanneksen kaikesta maasta, puista, meri muuttuu vereksi, meren elävistä, laivoista, virroista ja vesien lähteistä. Jotain tällaista tapahtuukin jo nyt, saasteet ovat tuhonneet kaikkia mainittuja asioita. Onko tämä kuvaus meidän ihmisten aikaansaannosta vai tapahtuuko tämä yhtäkkiä? Luojan luoma luonto ei ole enää samanlainen kuin ilmestyskirjan kirjoittamisen aikaan. Meidän tulisi varjella ja suojella, sen sijaan olemme tuhonneet ja riistäneet, käytämme luonnonvaroja enemmän kuin ne ehtivät uusiutua. Luvun alussa puhutaan pyhien rukouksista, jotka nousevat Jumalan eteen suitsutuksen tavoin. Rukouksia kuvataan suitsutus uhrina jotka kerättiin Jumalan eteen astiaan. Rukoukset liittyivät yhteen enkelin kädessä olevaan suitsukkeeseen ja alttarilla olevaan tuleen. Enkeli otti tulen alttarilta suitsutusastiaan, jonka tulen hän sinkosi maanpäälle. Pyhien rukoukset olivat yhteydessä Jumalan tuomioon. Rukoukset ovat kärsivien rukousta. Tälläkin hetkellä monia vainotaan uskonsa takia. Kärsimystä on nähdä myös synnin tuhovoimaa ympärillä. Kärsimystä on sairastaa, nähdä läheisten sairastavan, meitä kehotetaan rukoilemaan sairaiden puolesta. Rukoukset kerätään Jumalan eteen ja kerran lopullisesti tuomio julistetaan. Tuomio lähtee Jumalan luota ja sen päämäärä on synnin tuhovoiman loppuminen meidän elämästämme. Lopulta kaikki kärsimys pyyhitään pois. Jatketaan rukousta, rukoillaan toistemme puolesta. Saamme jo nyt nähdä, mutta emme täydellisesti. Kerran täydellisyys toteutuu, kärsimys lakkaa, kyyneleet pyyhitään pois.
Mika