Daavid pakeni Saulia henkensä uhalla ja joutui piilottemaan luolissa odottaen tämän vihansa sammumista. Hänellä oli Jumalan lupaus siitä että jonain päivänä Sauli kuoltua hänestä tulisi kuningas. Nyt kuitenkin tilanne oli uhkaava ja hänen henkestä uhattuna. Tässäkin tilanteessa hän tuo tunteensa Jumalalle kirjoittamansa laulun muodossa. Minua puhuttelee erityisesti kohta ”Minä korotan ääneni ja etsin apua Herralta. Hänelle minä kannan huoleni, hänelle kerron, mikä minua painaa” . Daavid toi Jumalalle huolensa samoin minä voin tuoda huoleni, niin suuret kuin pienetkin Jumalalle haluamallani tavalla, sanoin, kuvin, liikkein tai vaikka laululla.
Kohdan kuvauksessa sekoittuu paljon symboliikkaa ja taivaan katsonta kantaa konkreettisiin tulevaisuuden kuviin, mikä tekee ymmärtämisestä hankalaa ja avaa monia mahdollisia tulkintoja. Kun kuitenkin katsomme sitä mikä on selkeimmin ymmärrettävissä, niin voimme nähdä, miten Jumala ei hylkää ihmisiä. Läpi Raamatun on mainintoja kolmesta ja puolesta vuodesta vuodesta, oli tuo aika sitten ilmaistu viikkoina, päivinä tai vuosina, puhuttaessa ajasta, joka edeltää Jumalan tuomiota tai Jeesuksen paluuta. Tuona aikanakaan Jumala ei hylkää ihmiskuntaa vaan lähettää väkeä viimeiseen asti julistamaan evankeliumia, että mahdollisimman moni pelastuisi.
Kun torveen puhalletaan seitsemättä kertaa, koko maailman kuninkuus annetaan Jeesukselle. Valta mistä tähän mennessä on nähty vain häiväyksiä on kokonaan Jeesuksella. Ei ihme että taivaassa ylistetään Jumalallemme.
Elli