Tämän päivän tekstit ovat olleet minulle haastavia, sillä molemmissa puhutaan kostonhimoiseen sävyyn, mikä on kristillisyydessä aika marginaalinen teema. Olen pohtinut sitä, kuinka suojassa olen kasvanut pahuudelta ja vääryydeltä. Babylonin porton tuho oli mitä ilmeisimmin riemuviesti vainotuille kristityille ja uskon, että sen tulisi olla sitä myös meille: kun Jumalaa vastustavat voimat ja vallat kaatuvat, voimme saada rauhan. Samaan aikaan tässä maailmassa meitä ja ilmestyskirjan ajan kristittyjä on kutsuttu rauhaan; “Tavoitelkaa rauhaa kaikkien kanssa” sanotaan Heprealaiskirjeessä (12:14), Jeesus itse sanoo ”rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta”. Kun vääryys tulee omalle tai rakkaitten kohdalle, tätä ohjetta on mahdotonta noudattaa ilman luottoa Jumalan oikeudenmukaiseen tuomioon.
Tämän sanan äärellä päätin pysähtyä ja luopua hetkeksi osittaisesta uutispimennosta jossa tietoisesti elän. Mikä on sellaista, jonka kaameasta kohtalosta voi kukaan riemuita? Nopeasti mieleeni tuli “Poika raidallisessa pyjamassa”-kirjan kirjailijan jälkisanat: “..olin koko ajan varma siitä, että voisin käsitellä tätä aihetta (holokaustia) tarpeeksi kunnioittavasti vain lapsen silmien kautta, ja vieläpä erityisen naiivin lapsen, joka ei millään voi ymmärtää ympärillään tapahtuvia kauheuksia… [Me] elämme aidan toisella puolen, tuijotamme sen läpi oman turvallisen tukikohtamme suojista ja yritämme omalla kömpelöllä tavalla käsittää sitä kaikkea.”
Tämä luku ja Ilmestyskirja ylipäätään puhuvat minulle tänään siitä, että kaikelle sille pahuudelle, mikä saa meidät särkymään tai kääntämään katseemme pois oman mielenterveytemme tähden, se mitä voimme vain yrittää naiivisti ymmärtää, kaikelle sille Jumala on säätänyt ennalta tuomion. Kun ihmiset kysyvät, missä Jumala on, me voimme tietää, että Hän saattaa kerran vielä oikeuden voimaan.
Jeesus, tänään olen sanasi äärellä hämilläni. En ymmärrä maailman pahuutta, en voi käsittää mitä on oikeudenmukainen tuomio. Kiitos, että sinussa ei ole häivähdystäkään pahuudesta, epäioikeudenmukaisuudesta tai vahingonilosta, vaan saamme luottaa käsittämättömään hyvyyteesi. Kirkasta minulle tänäänkin, vähän enemmän, kuka sinä olet. Aamen.
Ada