Tästä päivästä avautuu näkymä moneen suuntaan: aivan pari viikkoa sitten lauloimme aasilla ratsastavasta kuninkaasta, alle viikon päästä juhlimme talliin syntyvää poikalasta. Tämän päivän luvun kirkastettu Jeesus herättää syvää kunnioitusta ja pelkoa, eikä ihme: hän ei ole mitään vähempää kuin maailmankaikkeuden mahtavin voima. Jos Johannes pyörtyi hänet nähdessään, ei ole ihme jos minua värisyttää. Kun tämä Kristus sanoo meille “älä pelkää”, meidän ei todella tarvitse pelätä, ei mitään (Ilm.1:17).
Tässä sotajoukossa Jeesus ainoana on pukeutunut veren punaiseen viittaan (joka voi tulkinnasta riippuen symboloida tuomiota tai hänen omaa uhriaan), kaikki muut on puettu valkoisiin vaatteisiin. Ainoa ase koko joukolla on kaksiteräinen miekka, Jumalan Sana. Jumalan sanalla maailma on luotu, siitä me elämme ja sen edessä kaatuvat ne jotka asettuvat sitä vastaan.
Jos olen ymmärtänyt oikein, tämän päivän teksteihin sattuvat vanhan testamentin viimeinen ja uuden testamentin ensimmäinen “Halleluja”-huudahdus, erityisen ylistyksen ilmaus. “ylistäkää häntä, hänen väkeviä tekojaan” “Oikeat ja vanhurskaat ovat hänen tuomionsa”. Psalmin sanoin saamme ylistää häntä, joka on ikuinen, ilmestyskirjassa ylistetään Jumalan oikeudenmukaisuutta ja sitä, että hänen suunnitelmansa on viimein tulossa näkyväksi.
Jeesus, kiitän sinua siitä, että sinun on taistelu, sinun on tuomio ja sinun on kunnia. Auta minua luovuttamaan nämä kaikki sinulle: auta, että antaisin sinun taistella puolestani. Auta, etten tuomitsisi, vaan jättäisin tuomiovallan sinulle, joka tiedät kaiken. Auta minua antamaan sinulle kaikessa kunnia. Aamen.
Ada