Hesekielin profetiat olivat tässä luvussa aika ainutlaatuisia. Ne olivat käytännössä näytelmiä, joten ne jäivät varmasti katsojien mieleen. Tässä luvussa kuvataan kaksi esitystä, jotka kuvaavat tulevia levottomuuksia ja pakkosiirtolaisuutta. Näin esitettyinä profetia kertoi ihmisille, miltä onnettomuudet tulevat näyttämään tavallisten ihmisten kannalta. Niissä kuvattiin pelkoa, ahdistusta ja kauhua. Miltä tuntuu, kun joutuu jättämään kotinsa keskellä yötä ja lähtemään vieraaseen maahan.
Jäin miettimään näiden pienoisnäytelmien merkitystä. Olivatko ne luonteeltaan ennustuksia vai varoituksia? Olisiko tuleva pakkosiirtolaisuus vielä mahdollista välttää? Kun lukee päivän tekstiä, niin nopeasti lukien näyttää siltä, että niissä ei paljon toivoa anneta. Pakkosiirtolaisuus tulisi tapahtumaan väistämättä ja vieläpä pian. Jos näin oli, niin parasta mitä kuulijat saattoivat tehdä, oli henkilökohtaisella tasolla yrittää valmistautua tulevaan. Mutta on tekstin seassa kyllä tämäkin lause: ”Kenties he silloin huomaavat, miten uppiniskaista kansaa he ovat.” Eli näiden esitysten tarkoituksena taisi sittenkin näyttää kansalle jotain heistä itsestään. Tältä teidän elämänne näyttää Jumalan näkökulmasta. Olette menossa todella ikävään suuntaan.
Tämä luku kertoo siitä, kuinka Jeesus kulkee paikasta toiseen ja aina jonkun ihmisen elämä muuttuu. On mielenkiintoista verrata Jeesusta Hesekieliin. Jeesuksen toiminta oli myös kansalle merkki. Hesekiel toimi vertauskuvallisesti. Jeesus toimi oikeasti, mutta myös vertauskuvallisesti. Kun hän paransi sairaita tai kutsui syntisiä seuraamaan itseään, hänen tekonsa olivat samalla profeetallisia viestejä kaikille ihmisille. Samoin kuin Hesekielin kohdalla, ihmiset joutuivat pohdiskelemaan näkemänsä merkitystä.
Omassa päässäni halvaantuneen parantaminen ja Matteuksen kutsuminen yhdistyvät toisiinsa. Nämä kaksi ihmistä olivat molemmat joutuneet valtavirran ulkopuolelle. Muut pitivät heitä syntisinä tai pettureina. Ja voi olla, että he itse olivat samaa mieltä. Halvaantuneelle julistettu synninpäästö saattoi olla juuri se, mitä hän halusi ja mitä hänen tarvitsi kuulla. Hänen identiteettinsä ei ollut enää sen jälkeen ”syntinen”, vaan hän oli muiden kanssa tasavertainen ihminen. Toki myös parantuminen oli varmasti merkittävä juttu.
Matteus oli myös tavallaan samassa tilanteessa. Uudessa Testamentissa tullimiehet mainitaan aina syntisten yhteydessä, mutta kumminkin erillisenä ryhmänä. He siis tavallaan olivat ihmisten mielessä syntisiä ja eivät kuitenkaan olleet. Uskoisin, että kaikki ymmärsivät, että tämä ammattiryhmä oli syntynyt käytännön pakosta. Roomalaiset edellyttivät sitä, joten tavallaan oli epäreilua syyttää itse työntekijöitä. Mutta toisaalta he olivat valloittajan edustajia. Jeesus ratkaisi tämä dilemman kutsumalla Matteuksen opetuslapsekseen. Hän siis paransin Matteuksen ”sairauden”, sosiaalisen eristyksen, ja kutsui hänet osaksi yhteisöä. Matteuksestakin tuli ainakin opetuslasten joukossa tasavertainen ihminen.
Kertomukset halvaantuneen miehen parantamisesta ja Matteuksen kutsumisesta kertovat samaa sanomaa kuin mitä Jeesus sanoi sitten selväsanaisestikin. Hän ei tullut kutsumaan hurskaita vaan syntisiä. Asian voi myös ilmaista niin, että Jeesus kutsui sellaisia ihmisiä, joita muut tai he itse pitivät syntisinä. Eli toisin sanoen, hän tuli etsimään ihmisiä, jotka tarvitsivat Häntä.
Marko