”Te olette tehneet väärin, olette tuottaneet murhetta vanhurskaalle, jolle minä en murhetta antanut, mutta jumalatonta te olette rohkaisseet, niin että hän ei käänny pahalta tieltään eikä pelastu tuholta.”
Eilen pohdiskelin, olivatko Hesekielin profetiat tarkoitettu varoitukseksi vai ennustukseksi. Tässä on ainakin yksi vastaus. Profetian tarkoitus on ohjata ihmisiä oikealle tielle. Mutta väärät profeetat ovat enemmän viihdyttäjiä. He kertovat, mitä ihmiset haluavat kuulla. Tässä luvussa on tähän liittyen mielenkiintoinen kielikuva:
”Kun kansa on rakentanut suojamuurin, he ovat valkaisseet sen kalkilla.”
Profeetat siis käyttivät auktoriteettiaan saadakseen mustan näyttämään valkealta. Jeesus käytti vastaavasta toiminnasta vielä tehokkaampaa ilmaisua, kun hän kutsui fariseuksia valkoiseksi kalkituksi haudoiksi. Ongelmana tässä ei siis ollut niinkään se, että väärät profeetat kuulivat Jumalaa väärin. Ongelmana oli se, että he eivät kuunnelleet Jumalaa ollenkaan. Sen sijaan he myötäilivät yleistä mielipidettä. Koska monet heistä saivat tästä elantonsa, niin toiminta oli ymmärrettävää, mutta väärinhän se silti oli.
Mikä yhdisti Jeesuksen opetuslapsia? Joukossa oli vapaustaistelija (Simon Kananeus) ja roomalaisten myötäilijänä pidetty tullimies (Matteus). Sitten oli tavallisia kalastajia. Sebedeuksen poikia Jeesus kutsui ”Ukkosenjylinän pojiksi”, joten voin kuvitella heidän olleen äänekkäitä. Sitten on toisia, joista emme tiedä paljoakaan. Tuomas tuli myöhemmin kuuluisaksi epäilystään.
Niin, Raamattu näyttää vihjaavan, että ainoa asia joka heitä yhdisti, oli Jeesus. Tämä on ollut minulle aina vihjeenä siitä, miltä seurakunnan pitäisi näyttää. Toinen vihje on sitten se, mitä ohjeita Jeesus antaa opetuslapsilleen. Kriteerit olivat varsin yksinkertaisia. Jos joku otti heidät vastaan, niin sitten jäätiin sinne. Toki sai käyttää myös omaa arviointiaan. Jeesushan sanoi, että heidän piti ottaa ensin selville, kuka on heidän käyntinsä arvoinen. Sen ratkaisemiseen ei tosin juuri sääntöjä anneta, mutta uskoisin, että se liittyy juuri tuohon vastaanottavaisuuteen.
Molemmat tekstit siis puhuvat siitä, että meidän pitäisi pyrkimään näkemään maailmaa Jumalan näkökulmasta. Kuunnella Häntä ja vähemmän omia tai toisten ennakkoluuloja tai -käsityksiä.
Marko