Tämän luvun sisältö noudattaa monesta Vanhan Testamentin kohdasta tuttua teemaa. Jos haluatte menestyä elämässänne, niin palvelkaa Herraa. Jos ette niin tee, niin tapahtuu kamalia asioita. Teksti tuntuu siis vetoavan ihmisten haluun menestyä ja sen vuoksi se tuntuu itsestäni vähän vieraalta. Siitä seuraa heti kysymys siitä, että onko Herran palveleminen oikein vain siksi, että Hän on voimakkaampi kuin epäjumalat? Vai onko kyse jostain vähän syvällisemmästä?
Tämä on tietysti tärkeä kysymys. Mutta on yhtä tärkeää muistaa, että Hesekiel ei puhunut tässä luvussa kerrottuja sanoja meille, vaan aikalaisilleen. Ja heille menestymisaspekti oli ilmiselvästi keskeinen. Israel oli Herralle pyhitetty valittu kansa, jolle oli annettu valtavasti lupauksia. Miksi he sitten lankesivat epäjumalien palvelemiseen? Vastaus oli ymmärtääkseni yksinkertainen. He uskoivat sen vuoksi saavansa paremman elämän. Joku oli jossakin mielestään saanut apua sen jälkeen, kun hän oli uhrannut jollekin epäjumalalle ja kehui asiasta ystävilleen. Tai sitten he pelkäsivät onnettomuuksia ja yrittivät varmuuden vuoksi pitää kaikki jumalat tyytyväisinä. Joten tuossa tilanteessa oli ymmärrettävästi paikallaan viestiä, että tuo kaikki on vain silmänlumetta.
Tästä huolimatta on sanottava, että tämä ei ole koko kuva tästä asiasta. Epäjumalien palvelimisesta käytetään päivän tekstissä aika kovaa kieltä ja epäjumalia kutsutaan iljetyksiksi. Aivan kuin Herra sanoisi, että tuollaisetko jumalat ovat teidän mielestänne parempia kuin minä? Kyse ei ole siis pelkästään hyödystä, vaan selvästi silläkin on merkitystä, millainen palvonnan kohde on. Synti ei tässä luvussa merkitse pelkästään kääntymistä pois Herrasta, vaan se on sitä pahaa, mikä seuraa siitä, että kiinnittää katseensa epäjumaliin.
Mitä tämä teksti siis puhuu minulle tänään? Se kertoo siitä, että Jumalan puhe on usein tarkoitettu tiettyyn tilanteeseen ja sen vuoksi ei ole aina ihan selvää, miten sitä pitäisi soveltaa omaan elämään. Eräs amerikkalainen pappi tapasi kysyä seurakuntalaisiltaan, että seuraisivatko he Jeesusta, jos iankaikkisuutta ei olisikaan? Ehkä tämä on se kysymys, jota minun kannattaisi miettiä tänään.
Jeesus kuulostaa tässä luvussa turhautuneelta. Hän oli tehnyt suuria ihmeitä Korasinissa ja Betsaidassa, mutta sillä ei ollut haluttua vaikutusta. Hesekielin aikalaiset olivat kiinnostuneita hyödystä ja nyt tilanne vaikutti vähän samanlaiselta. Jeesuksen parantamisihmeet otettiin kyllä vastaan, mutta niiden todellista merkitystä ei nähty. Jeesuksen toiminnan tarkoitus ei lopulta ollut vain auttaa ihmisiä, vaan paljastaa heille, millainen Jumala on, jotta he kääntyisivät Hänen puoleensa. Tätä Jeesus yritti selittää Johanneksen opetuslapsillekin, kun he tulivat hänen luokseen.
Jeesus vertaa tässä luvussa Johannes Kastajan toimintaa omaansa. Monessa mielessä he olivat toistensa vastakohdat. Mutta yhteistä oli se, että molempia vastustettiin ja pilkattiin. Johannesta pidettiin liian outona ja Jeesusta taas liian tavallisena. Mutta oikeastihan syy oli siinä, että molemmat vaativat muutosta. Epämiellyttävän lähelle osuva sanoma oli helpompi torjua, kun keksi jotain moitittavaa sanoman tuojasta.
Hyvää uutta vuotta kaikille!
Marko