Varsin synkissä tunnelmissa taas ollaan tässä Hesekielen luvussa. Egyptin kuninkaalle ja sen korskealle joukolle kerrottiin ensin sen mahtavuus. Sen suuruutta kuvattiin sypressinä, joka kasvoi niin mahtavaksi, ettei edes Jumalan puutarhan puut olleet niin kauniita ja mahtavia. Jumala oli sen kasvun mahdollistanut, mutta koska se oli ylpistynyt omasta korskeudestaan, Jumala hylkäsi sen ja antoi sen muukalaisten armoille. Lopuksi kaikki heitetään syvimpään tuonelaan. “Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon” (Jaak. 4:6).
Matteus tuo esiin varsin toisenlaisen näkymän. Juuri ristiinnaulittu ja haudattu Jeesus onkin voittaja, joka nousi kuolleista voittaen kuoleman ja paholaisen vallan. “Sillä niin kuin kaikki ihmiset Aadamista osallisina kuolevat, niin myös kaikki Kristuksesta osallisina tehdään eläviksi, jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus ja sen jälkeen Kristuksen omat, kun hän tulee” (1.Kor. 15:22-23).
Ylösnoussut Jeesus antoi haastavan tehtävän seuraajilleen. Tämä tehtävä on vielä tänäänkin keskeneräinen. Jeesus on lupauksensa mukaan mukana tässä työssä kaikkien opetuslastensa kanssa maailman loppuun asti. “Älkää pelätkö! Menkää”…
Ylösnousemuksellaan Jeesus aloittaa uuden ajanjakson hänelle annetusta tehtävästään. Hänellä on kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Hän on valtakunnan hallitsija, kuningas. Sillä, mitä Jeesus on tehnyt, on ratkaiseva merkitys koko ihmiskunnalle. Siksi apostolien oli lähdettävä kaikkeen maailmaan, ja meidän on tärkeää liittyä tähän todistajien ketjuun. Kaikkien pitää saada kuulla se, että on olemassa hyvä vaihtoehto tuonelalle, joka on Jeesus. ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?” (Joh. 11:25-26)
Juha