“Ihmisten epäusko hämmästytti häntä. Hän kulki sitten kylästä kylään ja opetti.” Mark. 6:6 “Sekään, mitä leiville tapahtui, ei ollut avannut heidän silmiään. Niin paatuneet heidän sydämensä olivat.” Mark. 6:52 Jeesus kohtasi epäuskoa omassa kotikaupungissaan ja paatuneisuutta jopa opetuslasten kohdalla. Mieleeni ei tule yhtään kohtaan, jossa Jeesus olisi puhunut opetuslasten uskosta. Heille oli kuitenkin uskottu Jumalan valtakunnan salaisuudet, kuitenkin heillä oli paatunut sydän. Jos teillä olisi uskoa sinapinsiemenen verran, mutta kun uskoa ei ollut. Tässä vaiheessa uskoa ei näyttänyt olevan, vaan se kehittyi pikkuhiljaa. Vai tahtoiko Jumala vain opettaa opetuslapsilleen, kuka on uskon lähde ja kuka saa heissä aikaan uskon? Myöhemmin Pietari sanoi uskovansa, että Jeesus on Messias, Jeesus vastasi hänelle, että tätä ei ole sinulle liha ja veri ilmoittanut, vaan minun Isäni, joka on taivaassa. Isä antoi uskon Pietarille. Lopullinen rohkeus tunnustaa uskoa tapahtui helluntain jälkeen, Pyhällä Hengellä täyttymisen kautta heille tuli usko. Opetuslasten kohdalla tulee itse pohtineeksi omaa uskoani. Millainen minun uskoni on? Omaa uskoa on vaikeaa arvioida, parempi kääntyä omassa heikossa uskossa Jumalan puoleen ja pyytää häntä vahvistamaan uskoa uudestaan ja uudestaan. Uskominen on varmaan juuri tällaista kamppailua. Paavali kehottaa tutkimaan itseä. “Tutkikaa itseänne, oletteko uskossa. Pankaa itsenne koetteelle. Ettekö huomaa, että Jeesus Kristus on teidän keskellänne? Ellei niin ole, ette selviydy koetuksesta.” 2 Kor. 13:5. Usko voi hävitä omasta elämästä ja seurakunnan keskeltä jos Kristus ei ole enää keskiössä, vaan kaikki muu. Sydän voi paatua, jos uskon ydin häviää. Opetuslasten paatumus muuttui kuitenkin lopulta uskoksi. Se on lohduttavaa evankeliumia lukiessa. Minullakin on toivoa, että saisin vahvemman uskon, luottamuksen Jumalaan.
Mika