Uusi viikko alkaa Joelin kirjalla. Joelin kirja on siitä arvoituksellinen, että sen ajoituksesta ollaan suuresti eri mieltä. Yhden selittäjän mukaan hän on pienistä profeetoista kronologisesti toinen (Obadjan jälkeen), toisten mielestä hän puhui pakkosiirtolaisuuden jälkeisessä ajassa. Joka tapauksessa kyse on aikakaudesta, jolloin temppeli oli olemassa ja toiminnassa. Mielestäni tämä tekee Joelin kirjasta todella mielenkiintoisen, koska siinä tuodaan esiin monta Raamatun keskeistä teemaa, mutta ilman ajoitusta meidän on liki mahdotonta löytää niille oman aikansa kontekstia.
Tämän päivän luku on suorastaan raastava: siinä kuvataan niin täydellistä ekologista tuhoa, että sitä on vaikea käsittää. Tilanne on niin vakava, että se uhkaa koko kansakunnan olemassaoloa eikä tilanteeseen ole inhimillisesti katsoen minkäänlaista ratkaisua. Joelin kirja ei myöskään anna minkäänlaista (hengellistä) syytä tai selitystä tilanteelle. Kenties se oli aikalaisille itsestään selvä, tai kyse oli niistä tilanteista, joihin meille tai aikalaisille ei tässä ajassa anneta selitystä.
Tämä kohta puhui minulle tänään niistä tilanteista, jolloin me kohtaamme syvää toivottomuutta tai näköalattomuutta. Mikä kuvaisikaan sitä paremmin kuin kuva maasta täynnä paljaaksi kuorittuja puita? Kaiken keskellä Joel ja kansa tulevat Herran eteen tyhjin käsin, vailla vastauksia tai uhreja. Mitään muuta ei ole tehtävissä. Joelin kirja muistuttaa jälleen siitä, että kun seinä on vastassa ja ihminen on neuvoton, Jumala on kaikkein voimallisin.
Ylösnousemus kuvaus vastaa mitä hienoimmalla tavalla toivottomuuteen. Pysähdyin ensimmäistä kertaa ajattelemaan sitä tosiasiaa, että Jeesuksen seurassa kulki yksi ja todennäköisesti useampia aikuisten lastensa äitejä. He olivat ilmeisesti monella tapaa huolehtimassa Jeesuksen ja opetuslasten käytännön asioista. Kaikkein synkimmällä hetkellä, jo heti pitkänäperjantaina joku käytännön ihminen on osannut huolehtia, miten tämäkin asia, voitelu hautaamista varten saadaan sapatista huolimatta hoidettua (Luuk. 23:55-56). Minusta on ihanaa, että Jumala halusi tämän maailman historiassa usein syrjään jääneen ihmisryhmän todistamaan ensimmäisenä ylösnousemusta.
Evankeliumeissa ovat läsnä miehet ja naiset, lapset, nuoret, aikuiset ja vanhukset. Jeesus on tullut meitä kaikkia varten.
Jeesus, kiitos, että näet tänään sen, jonka mielen maisema muistuttaa metsää täynnä kuorittuja puita. Näet myös sen, jonka sydän on täynnä iloa ja riemua. Auta meitä näkemään myös toinen toisemme sellaisina kuin olemme tänään ja siinä lohduttamaan ja rohkaisemaan. Kiitos, että sinä olet tullut meitä kaikkia varten.
Ada