Joelin kirjassa käydään pelkästään tänään läpi koko kaari Herran päivästä paaston ja katumukseen, aina itkettävän ihanaan armoon asti. Koska tänään on sopivasti laskiaistiistai, pysähdyn melkein runolliseen jakeeseen 13, “repikää rikki sydämenne, älkää vaatteitanne”. Vaatteiden repiminen oli ulkonainen, äärimmäisen surun ja katumuksen merkki. Jumala haluaa että ihmiset palaavat hänen luokseen “koko sydämestään”, eivät vain ulkonaisesti.
Me ihmiset olemme tosi erilaisia myös siinä miten koemme armon ja millainen omatunto meillä on. Yksi tarvitsee ja suorastaan kaipaa sitä että omatuntoa välillä ravistellaan hereille, toisen omatunto taas on niin arka tai aktiivinen, että armontunnolle on raivattava tietoisesti tilaa. Mietin mitä puhua paastosta ja katumuksesta meille, jotka olemme niin erilaisia?
Itselleni on huojentava ajatus, että Jumala tuntee minut ja syyllisyyteni läpikotaisin. Siinä kohtaa, kun minä tulen siitä tietoiseksi, se ei ole Jumalalle mikään yllätys, vaan se olen minä, joka pääsen hänen kanssaan samalle sivulle. Jumala, joka tuntee kaiken syyllisyytemme on myös valinnut tehdä kosmisessa mittakaavassa kaiken ja mahdollisen, jotta voisimme tulla hänen armonsa piiriin. Hänen rakastavan ja kaiken näkevän katseensa alla on ikään kuin maailman turvallisin paikka olla sydän auki.
Paavali ei ollut itse käynyt Rooman seurakunnassa, eikä tiedetä kuka seurakunnan on “istuttanut” tai miten se on saanut alkunsa. Selitysteosten mukaan Paavali tässä ikään kuin esittelee itsensä ja valmistelee mahdollista käyntiä Roomaan. Kirje on yleisluontoisempi kuin muut Paavalin kirjeet, sillä siinä ei pureuduta seurakunnan sisäisiin erityisiin kysymyksiin, vaan käydään evankeliumin kannalta keskeisiä asioita läpi.
Kirje alkaa tutusti tervehtimällä Jumalan kutsumia pyhiä. Selitysteos (Bo Giertz) toteaa, että “pyhä” tarkoittaa tässä(kin) Jumalalle erotettuja. Tämä pysäytti minut tänään, sillä se muistutti uudella tavalla siitä, ettei pyhyys ole kiinni asiasta tai ihmisestä joka erotetaan, vaan Hänestä jolle erotetaan. Tämä muistutti minua uutisesta, jonka kuulin joitakin viikkoja sitten: kuningas Charles osallistui erään säätiönsä aikakapselin kokoamiseen ja antoi kapseliin mukaan omat henkilökohtaiset oksasaksensa. Kun kapseli nostetaan, ei ole mitään merkitystä sillä, ovatko sakset hyvät tai edes toimivat, vaan sillä, että ne ovat kuuluneet kuninkaalle, ja vielä, että ne ovat olleet hänen henkilökohtaisessa käytössä. Kas siinäpä meille tavoitetta.
Rakas Taivaallinen Isä, pyydän, anna meidän aavistaa jälleen vähän enemmän mitä tarkoittaa olla sinulle “erotettu”. Sinä kutsut meitä olemaan sydän auki. Kiitos, että näet sen joka tarvitsee ja kaipaa ravistelua, ja lempeästi lohdutat ja hoidat sitä, joka on edessäsi arkana. Kiitos, että kaikessa saamme olla turvassa, “Jumalalle rakkaita ja hänen kutsumiaan”.
Ada