Joelin kirjan kolmas luku (tai joissain painoksissa toinen luku, jakeesta 28 eteenpäin) on kirjan kuuluisin kohta, johon Pietari viittaa helluntaina, kun Pyhä Henki vuodatettiin. Näissä jakeissa on ihmeellistä juuri se, ettei ketään suljeta Pyhän Hengen ulkopuolelle: se luvataan nuorille ja vanhoille, miehille ja naisille, kaikille asemasta riippumatta.
On mielenkiintoista, että tässä(kin) mainitaan ikään kuin kaksi tapaa “pelastua”, jotka kuitenkin sisältyvät toisiinsa:
“Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu” ja “Ne, jotka Herra kutsuu, ne pelastuvat.”
Ketkä huutavat avukseen Herran nimeä? Ne jotka Herra on kutsunut. Ketkä Herra on kutsunut? Ne jotka huutavat avukseen Herran nimeä. Joskus me jäämme Jumalan lupauksista lukiessamme epäilemään, että kuulunkohan minä tähän tai tuohon porukkaan, onko minua kutsuttu, olenko arvoinen. Kuitenkin portti on aina auki nimenomaan sille joka huutaa, että minäkin haluan mukaan!
Tuhkakeskiviikolle ja paaston ajan viralliselle aloitukselle sopivasti roomalaiskirje riisuu ainakin minua aseista ja muistuttaa, etten itseäni, oman toimintani kiitoksena pääse mihinkään kirjoihin. Ei jää muuta tietä kuin huutaa avuksi Herran Jeesuksen nimeä.
Rakas Taivaallinen Isä, sinä käännät kaiken päälaelleen: kukaan ei ole riittävän hyvä itsessään ja siksi kukaan ei ole niin huono että jäisi rakkautesi ulkopuolelle. Kiitos että saan tänäänkin huutaa avukseni sinun nimeäsi! Olet sanassasi kertonut, että tahdot Henkesi kautta käyttää meitä, kaikenlaisia ihmisiä. Ota tänään minutkin käyttöösi.
Ada