Joelin kirjan neljännessä luvussa nähdään taas välähdyksiä kansojen tuomiosta ja Herran päivästä. Hyvän Jumalan oikeudenmukainen luonto vaatii, että pahuudella on päätepisteensä. Ennustus vakuuttaa Israelille, että siinä missä Herra vaatii Israelin tilille sen pahoista teoista, Herra ei myöskään unohda pahuutta, jota se on saanut osakseen. Myös omassa ajassamme ja ajoittaisessa toivottomassa maailmankuvassa on lohdullista muistaa, että Jumala ei ummista silmiään pahuudelta, vaan on edelleen kansakuntien Herra ja oikeudenmukainen tuomari.
Roomalaiskirjeen kolmannessa luvussa toistuu monta kertaa sana “kaikki”:
“kaikki, niin juutalaiset kuin kreikkalaisetkin, ovat synnin vallassa” (jae 9),
“kaikki ovat luopuneet” (jae 12),
“kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta” (jae 23)
Ja samoin:
“Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat. Kaikki ovat samassa asemassa” (jae 22)
Me elämme maailmassa jossa yritämme kilpailla ja ansaita hyväksyntää, kuulua oikean porukkaan, näyttää ja kuulostaa hyvältä. Mutta Jumalan vanhurskaus on jotain niin ihmeellistä ja hyvää, että sen rinnalla kaikki asettuu todellisiin mittasuhteisiin: olemmekin kaikki, jokainen samalla viivalla. Mieleeni on vuosien takaa jäänyt opetus, jossa joku sanoi hienosti, että Jumala ei päästä meitä pelastukseen epämääräisesti takaovesta, vaan Jeesuksessa hän on todella asettanut kaiken kohdalleen. Hänen työnsä on niin perinpohjainen, että siihen sisältyvät kaikki.
Jeesus, tänäänkin saamme jättää käsiisi kaiken maailmantuskan ja turhautumisen, jota koemme itsestämme. Sinä olet voittanut maailman, sinä olet täydellisesti kantanut meidän rikkinäisyytemme ja syyllisyytemme. Sinun armosi on niin ihmeellinen, että siihen sisältyvät kaikki.
Ada