Aam. 1, Room. 4

Aam. 1

Aamos oli profeetta, joka toimi Israelissa, pohjoisvaltiossa noin 30 vuotta ennen Israelin joutumista Assyriaan pakkosiirtolaisuuteen. David Pawson kutsuu häntä ja hieman myöhemmin vaikuttanutta Hooseaa “viimeisen varoituksen profeetoiksi”. Köyhä karjankasvattaja Aamos aloittaa viestinsä jotenkin samoissa tunnelmissa, kuin mihin Joelin kirja päättyy, kansojen tuomioilla. 

Alueen kansat elivät suhteellisen rauhallista ja vaurasta aikaa. Tätä kuvaa myös Aamoksen monta kertaa erikseen mainitsemat “palatsit”. Yltäkylläisyys on ilmeisesti valitettavasti osaltaan kiihdyttänyt moraalista rappiota ja kaikkia näitä kansoja uhkaa Assyria.

Vanhaa testamenttia lukiessa välillä pysähdyn miettimään sitä, miten ihmeellistä on, että nämä tapahtumat ovat liitettävissä historiallisiin todellisiin paikkoihin ja tapahtumiin. Se, mistä Aamos ennustaa, todella tapahtui, siitä voimme lukea historiankirjoista. Tätä kannattaa pitää esillä itselle ja muillekin, kun pohdimme Raamatun luotettavuutta. 

Room. 4

Paavali järisyttää juutalaiskristittyen ja pakanakristittyjen raja-aitoja julistamalla, että Aabraham on paitsi juutalaisten isä, myös “kaikkien niiden isä, jotka uskovat” (jae 11).

Mietin tämän tekstin äärellä, millainen kuva Aabrahamilla on ollut Jumalasta, johon hän uskoi. Hänellä ei ollut Raamatun kirjoja, joiden puoleen kääntyä, ei lakia tai pappeja, vain kenties kertomuksia siitä, mitä voimallisia asioita Luoja on tehnyt. Kun Herra kutsui häntä, hän päätti kuitenkin luottaa Jumalan kutsuun, uskoa, että Jumala on luotettava ja voimallinen.

Paitsi, että ihmettelen sitä, miten Raamattu asettuu historialliseen viitekehykseen, innostun, kun ajattelen, miten eheästi ja ihmeellisesti Raamattu on uskollinen itselleen, miten vuosisatojen aikana kirjoitetut kirjat, laulut ja kirjeet kaikki osoittavat siihen Jumalan suunnitelmaan, jota Paavali meille avaa. Jo Raamatun aivan ensimmäisessä kirjassa ovat Aabrahamille lausutut sanat “sinun saamasi siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille” (1.Moos.12:3). “Näitä sanoja ei kuitenkaan ole kirjoitettu vain hänen tähtensä, vaan myös meidän vuoksemme. Jumala on katsova vanhurskaiksi meidätkin, kun uskomme häneen, joka on herättänyt kuolleista Herramme Jeesuksen.

Isä, kiitän siitä, että olet ilmoittanut meille tahtosi ja antanut meille sanasi, Raamatun. Se on itsessään niin ihmeellisen tarkasti rakennettu, ettei sitä voi uskoa, ellei tunne Sinua. Sytytä meissä tänäänkin usko sinuun, Jumalaan, jolle mikään ei ole mahdotonta.

Ada