Aam. 2, Room. 5

Aam. 2

Aamos aloitti tiukan profetiansa saarnaamalla naapurikansoille niiden synneistä ja Jumalan tuomiosta. Hiljalleen hän tulee lähemmäs ja lähemmäs, kunnes lopulta kääntyykin kohti Jumalan omaisuuskansaa, Juudaa ja Israelia. Mitä ilmeisimmin yleisö on tästä ottanut vähän itseensä. 

Jumala muistuttaa Aamoksen suulla suurista teoistaan: “minä hävitin teidän tieltänne amorilaiset”, “minä toin teidät Egyptistä, minä johdatin teitä 40 vuotta autiomaassa” (jakeet 9 ja 10). Israelilaisten tyypillinen ongelma oli huonomuistisuus. Jumala uudelleen ja uudelleen eri profeettojen kautta muistuttaa mitä hän on jo tehnyt heidän hyväkseen ja mitä se kertoo hänen luonteestaan. Luulen, että tämä ongelma koskee meitä kaikkia. Psalmissa 103 sanotaankin “Ylistä Herraa minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt”. Koen, että itselläni on helposti sama vaara, katsoa ympärilleni ja käsillä olevia asioita ja unohtaa sekä Raamatun tarjoama vuosisatojen todistus sekä oman elämän todistukset Jumalan voimasta ja luonteesta. Mitä tapahtuu, jos pysähdyn muistamaan, mitä hyvää hän on jo tehnyt?

Room. 5

Päivän UT:n luku tarjoaa niin yltäkylläisen kattauksen Jumalan hyviä tekoja, että tähän voisi pysähtyä loppukuuksi. Päätin pysähtyä ensimmäisen jakeen kohdalle:

Kun nyt Jumala on tehnyt meidät, jotka uskomme, vanhurskaiksi, meillä on Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa.

Mietin, mitä tarkoittaa, että meillä on rauha Jumalan kanssa. Bo Giertz kirjoittaa näin: “Ennen me olimme hänen vihollisiaan… Uhmasimme häntä tai emme luottaneet häneen tai yritimme käyttää häntä omiin tarkoituksiimme.” Luulen, että tuo luottamus on asia, jonka kanssa emme tule täällä valmiiksi, mutta kun elämme ja muistutamme itseämme niistä Jumalan hyvistä teoista, luottamus saa tulla suuremmaksi, saamme kyvyn kokea tätä rauhaa yhä enemmän. Jeesus on tuonut meille rauhan, paikan jolla saamme kutsua Jumalaa Isäksi ja olla hänen edessään vapaita ja levollisia.

Tänään lainaan rukoukseen psalmia 103:

Ylistä Herraa, minun sieluni ja kaikki mitä minussa on, ylistä hänen pyhää nimeään. Älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt. Hän antaa anteeksi kaikki syntini ja parantaa kaikki sairauteni. Hän päästää minut kuoleman otteesta ja seppelöi minut armolla ja rakkaudella. Hän ravitsee minut aina hyvyydellään.

Ada