Miika oli profeettana kolmen kuninkaan aikana, eli siis aika kauan. Tässä luvussa ennustetaan tuomiota Samarialle ja Jerusalemille. Tiedämme historiasta, että tekstissä mainitut asiat toteutuivat myöhemmin, tosin vasta kauan Miikan kuoleman jälkeen. Sitä en osaa sanoa, vaikuttivatko Miikan puheet asiaan mitenkään.
Miksi onnettomuudet sitten uhkaavat? Samariaa syytetään epäjumalien palvelemisesta ja uhrikukkuloista. Jerusalemin osalta tilanne on vähän epämääräisempi. Tekstissä on epämääräinen viittaus Lakisin kaupunkiin. Sieltä oli lähtöisin jotakin pahaa, joka myöhemmin levisi koko Juudan alueelle. Tässä luvussa ei vielä kerrota mistä on kyse, mutta seuraavista luvuista kurkkimalla saadaan selville, että kyse on yhteiskunnallisesta epäoikeudenmukaisuudesta mm. köyhien sortamisesta ja yleisestä korruptiosta.
Tämän tekstin äärellä on mielenkiintoista huomata, että epäjumalien palveleminen ja yhteiskunnallinen epäoikeudenmukaisuus ovat siis rinnastettavia asioita. Samariassa harrastettiin (ainakin) ensimmäistä ja Juudassa toista, mutta samanlaisen tuomion ne kumpikin saivat. Jäin miettimään, onko näissä itseasiassa kyse samasta asiasta. Kolossalaiskirjeessä sanotaan, että ahneus on epäjumalanpalvelusta. Itse asiassa avointa epäjumalien palvelusta pahempaa on sortaa toisia ja väittää samalla olevansa Jumalan asialla.
Paavalin ulkoinen esiintyminen korosti sitä, että hän ei uskonut ihmisten voivan järkeilemällä vakuuttua hänen sanomastaan. Heidän piti kohdata Jeesus. Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, että hän olisi pitänyt kristinuskon sanomaa jotenkin epä-älyllisenä. Sen logiikka oli vaan niin erilaista, että sen aikaisessa kulttuurissa koko maailmankuva piti rakentaa uudelta pohjalta.
Antiikin ajan ihmiset ajattelivat, että maailman epäoikeudenmukaisuus on luonnollista. Totta kai vaikutusvaltaiset ihmiset käyttivät asemaansa hyväkseen. Jumalien suosion pystyi päättelemään siitä, miten elämässä menee. Kreikkalainen ja juutalainen kulttuuri oli toki tässä vähän eri linjoilla. Niin kuin vaikkapa yllä mainitusta Miikan kirjasta näkee, juutalaisuudessa köyhien sortamista pidettiin pahana. Se ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, että heitä olisi käytännössä pidetty samanarvoisina ihmisinä kuin rikkaita. Ja tietenkin koko yhteiskunta perustui orjuudelle, heitä ei aina pidetty ihmisinä ollenkaan. Itse asiassa oli vaarallista ajatella toisin, koska sehän olisi pakottanut kyseenalaistamaan koko systeemin oikeutuksen.
Jeesuksen kuolema ristillä käänsi tämän kaiken ympäri. Kristinusko on sanoma Jeesuksesta, joka on Jumalan poika, mutta kärsi orjan kuoleman. Sanoma itsensä tyhjentävästä Jumalasta, joka tuli ihmiseksi oli niin radikaali, että roomalainen historioitsija piti sitä kauheana taikauskona. Hän ymmärsi, että se haastoi koko sen aikaisen yhteiskuntajärjestyksen. Kristittyjen kokouksessa orjat olivat samanarvoisia muiden kanssa.
Paavali oli oppinut mies ja tietenkin tiesi tämän kaiken. Hänen sanomaansa oli vaikea ottaa vastaan, tai edes ymmärtää. Mutta kun ihmiset saivat kokea Jumalan voiman ja Hänen rakkautensa, he olivat silti usein valmiita siihen. Outoudestaan huolimatta sanoma Jeesuksesta oli ja on edelleen kuitenkin evankeliumi, hyvä sanoma.
Marko