Miika käy hyökkäykseen epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Siihen(kin) aikaan oli ongelmana rikkauden kasaantuminen. Se ei tapahtunut aina kauniisti tai rehellisesti. Syystä tai toisesta ihmiset olivat päätyneet sellaiseen tilanteeseen, että he joutuivat luopumaan pelloistaan ja taloistaan. Luvulle annettu otsikko viittaa köyhyyteen, mutta teksti puhuu kyllä itse asiassa enemmän vallan väärinkäytöstä. Tekstin seasta paistoi silmiin tämä mielenkiintoinen ajatus:
Tavoittelemalla toisten ihmisten omaisuutta me siis estämme Jumalan tahtoa toteutumasta heidän elämässään. Samalla estämme muita ihmisiä nauttimasta Jumalan lahjoista ja olemaan niiden avulla hyödyksi muille. Meillähän on taipumus ajatella, että koska Jumala on kaikkivaltias, niin Hänen tahtonsa toteutuu joka tapauksessa. Näin ei kuitenkaan aina käy, kuten tämäkin kohta osoittaa. Jumala on antanut myös ihmisille valtaa, jotta he voisivat hallita yhteistyössä Hänen kanssaan. Omaa etuaan ajava ja köyhiä sortava despootti vääristää tämän kuvion. Tästä syystä ihmisten on myös vaikeampi nähdä Jumalan rakastavia kasvoja. Miikan aikana tämä merkitsi myös sitä, että Juuda ja Israel eivät toimineet oikein Jumalan edustajina. Näiden kansojen piti olla todistukseksi koko maailmalle.
Kuten aikaisemmista luvuista on käynyt ilmi, usko Jeesukseen on hyvin monitahoinen asia. Se laittaa koko maailmankuvan uusiksi. Tämä vie luonnollisesti aikaa ja Paavali vertaakin sitä talon rakentamiseen. Ja ennen kuin siihen vaiheeseen edes päästään, niin pitää purkaa vanhaa ja kaivaa perustus. Tekstissä sanotaan värikkäästi, että ensin pitää tulla hulluksi, jotta voi tulla viisaaksi. Tämä prosessi oli Korintissa vielä alussa. Siksi he kilpailivat vielä keskenään ja jakaantuivat erilaisiin kuppikuntiin.
Taustalla oli ymmärrettävä pyrkimys saada selville, kuka apostoleista eli Paavali, Apollos vai Pietari, oli parhaiten perillä asioista. Niin, kuka heistä oli lähimpänä Jumalaa. Paavali vastaa tähän sanomalla aluksi, että korinttilaiset eivät oikeastaan ole vielä edes kuulleet hänen todellisia käsityksiään. Hän on puhunut heille vahvasti yksinkertaistaen, koska kulttuurierot olisivat muuten tulleet väliin ja estäneet heitä ymmärtämästä. He olisivat jopa saattaneet käsittää jotkin asiat kokonaan väärin. Pienille lapsillekin syötetään aluksi maitoa ja vasta myöhemmin kiinteää ruokaa. Paavalin osa taloprojektissa oli ollut perustuksen laskija. Se perustus oli Jeesus Kristus ja tietenkin äärimmäisen tärkeä asia. Mutta talo ei ollut vielä valmis.
Missään vaiheessa ei siis ollut tarkoitus, että korinttilaisista olisi tullut Paavalin seuraajia. Apostolin tehtävä Korintissa oli vain väliaikainen. Tarkoitus oli, että he kasvaisivat ja seisoisivat omilla jaloillaan. Sen vuoksi oli suureksi hyödyksi nähdä erilaisia kristittyjä. Paavali, Apollos ja Pietari olivat omanlaisiaan ihmisiä niin persoonaltaan kuin myös opetukseltaan. He painottivat eri asioita. Pienessä mittakaavassa he edustivat samaa kuin Jeesuksen kaksitoista opetuslasta. Jos olisimme olleet paikalla kun Johannes, Tuomas tai Matteus julistivat, niin varmasti olisimme havainneet eroja heidän puheessaan. Tietenkin on tärkeää huomata, että kyse on samasta Jeesuksesta. Mutta jos kaikki olisivat samasta puusta veistettyjä, niin kuvamme Hänestä olisi yksiulotteinen. Sanoma Jeesuksesta on sanoma ihmiseksi tulleesta Jumalasta ja sen on tarkoitus sulautua osaksi meitä ja meidän persoonaamme. Sen vuoksi on monta tapaa olla kristitty, eikä kenelläkään ei ole monopoliasemaa. Itse asiassa me tarvitsemme toisiamme, koska vain yhdessä olemme Kristuksen ruumis.
Marko